Magic Kingdom ja manaatit

Lätkäpelin tunnelmissa lähdettiin ajelemaan kohti Orlandoa. Olimme varanneet majoituksen Clermontista, ihan Disney Worldin kupeesta. Majoitukset tuolla Orlandon alueella on hinta-laatu suhteeltaan loistavia. N. 30$ sai perushotellin aamupaloineen ja uima-altaineen, toki jälkimmäinen on näillä keleillä ollut lähinnä koriste.

Päädyimme valitsemaan kaikesta Orlandon teemapuistotarjonnasta juuri Magic Kingdomin, kun ajattelimme sen tarjoavan kivoja juttuja molemmille pojille. Teemapuistojahan Orlandossa on Disneyn neljän puiston lisäksi Universal Studioiden kaksi puistoa, erillisiä vesipuistoja ainakin kolme ja lisäksi Seaworld, Gatorland, Legoland, jne. Liput puistoihin ovat melko kalliita ja ainoa tapa säästää, on ottaa useamman päivän paketti, jolloin hinta per päivä halpenee rajusti. Me päätimme, että tällä meidän matkabudjetilla yksi päivä puistossa saa riittää, sillä jo se kustansi meidän perheeltämme 400$. Löysimme Orlandosta paljon ilmaistakin kivaa, kuten maailman suurimman Mäkkärin leikkipaikan (voi jessus, mikä kammotus -paitsi poikien mielestä). Lisäksi Disney Downtownin alue on ilmainen ja siellä on paljon katseltavaa, shoppailtavaa ja mahdollisuuksia leikkiä. Aaronilla on nyt koulussa kellon harjoittelua, joten hän sai muistoksi reissusta Mikki Hiiri rannekellon.

Magic Kingdomiin lähdimme heti aikaisin aamulla, tavoitteenamme olla puistossa heti sen auettua. Aivan emme tässä onnistuneet, sillä en ollut ymmärtänyt, miten puistoon kuljetaan. Ensin autot parkkiin ja parkkipaikalta kuljetus portille, josta ostettiin liput. Lipunoston jälkeen matkattiin vielä lautalla tai Monoraililla Magic Kingdomin portille. Ostimme pojille etukäteen kaulanauhat, johon "pääsylipun" sai kiinni ja jonka sisälle kirjoitimme lapun eksymisen varalle:-). 

Muutamien ensimmäisten tuntien aikana ei missään laitteissa ollut juurikaan jonoa, joten kävimme järjestyksessä kaikissa. Laite on kuitenkin väärä nimi kuvaamaan näitä mielettömän hienoja seikkailuja, joita saimme kokea. Mikään laite ei ole vain huvipuistolaite, vaan kaikkiin liittyy jokin tarina, äänet, valot, koko kokonaisuus. Kestokin on jotain ihan muuta kuin normi Särkänniemen laitteissa. Koko paikassa oli vain yksi laite, johon Henkan pituus (n.110cm) ei riittänyt, kaveri pääsi siis kokemaan melko hurjia vuoristoratoja ja kaameita kauhutaloja. Joka ainoa laite oli myös aikuiselle hieno kokemus!! Tämä oli hyvä aika vierailla puistossa, sillä ihmismäärä oli melko maltillinen ja juuri tuona päivänä kelit suosi. Meillä oli eväät mukana ja istuskelimmekin puistossa piknikillä vähän väliä. Joihinkin laitteisiin jonot olivat pahimmillaan 50 minuuttia, mutta jonottaminen on tehty niin mukavaksi, että lastenkin aika kului hyvin. Koko päivän aikana kävimme läpi yhteensä 12 laitetta.

Mutta ei siinä vielä kaikki. Päivän huipennukseksi katsoimme pääkadulla Electrical Paraden, joka pimeässä illassa esitteli valokulkueen lisäksi kaikki ihanat Disney hahmot. Tämän jälkeen alkoi pääaukion Disney-linnaan heijastettu valoshow, joka oli jotain niin mahtavaa, ettemme ole vielä kunnolla toipuneet. Tuon valoshown päälle alkoi vielä ilotulitus, jonka vertaista en ole edes koskaan kuvitellut näkeväni. Ilotulitteisiin oli yhdistetty linnaan heijastettu valoshow sekä vaikuttava tarinankerronta kaikkine musiikkeineen. Itketti, oli niin hienoa. 

Kotiin lähdimme yhdeksän jälkeen, yhtä aikaa monien muiden kanssa. Kaikki liikenejärjestelyt hoituivat hämmästyttävästi, missään vaiheessa ei tarvinnut jonottaa saati odottaa -Disneyn taikaa?  Parkkipaikkakuljetuksemme spiikkaaja kertoi alueella olevan 14000 parkkipaikkaa ja toivoi kaikkien muistavan, minne autonsa on jättänyt. Kuulemma on ollut perheitä, jotka vielä illan päätteksi ovat etsineet 4 tuntia autoaan…

Me kuitenkin löysimme automme ja suuntasimme seuraavana päivänä manaattien perässä Crystal Riveriin, joka on pieni paikka Floridan länsirannikolla. Suuri osa Floridan manaateista kerääntyy sinne lämmittelemään kylminä talvikuukausina. Nythän säät on olleet kylmät (yhymp :(), joten manaattejakin on alueella ollut ruuhkaksi asti. Manatee Tours -yritys vei meidät rauhalliseen joen poukamaan, jossa vettä oli suunnilleen meikäläisen hartioihin saakka. Ilma oli "melko" kylmä (5 astetta), mutta vesi oli onneksi yli 20 asteista. 

Crystal River on ainoa paikka, missä manaatteja saa lain mukaan myös koskea. Koskettaa saa vain, jos manaatti ottaa itse kontaktia ja silloinkin koskea saa ainoastaan selkään ja vatsaan. Opas kertoi, että monet manaatit pitävät siitä, että niitä silitetään ja kääntävät usein vatsansakin silitettäväksi. Muuten ohjeena oli vain olla hyvin hiljaa ja paikoillaan, silloin manaatit todennäköisimmin lähestyisivät. Sukeltaa paikassa ei saanut, manaatit pelkäävät kuplia.

Mentiin siis aluksi kaikki snorkkailemaan, mutta Henkka on niin laiha kuikelo, että se ei vedessä kauan vanhentunut. Mutta me muut kyllä, oltiin vedessä yli 1,5 tuntia ja millään ei olisi malttanut tulla pois. Manaatteja oli siis aivan valtavasti, pienistä vasikoista aina isoihin raskaanaoleviin. Ja nehän todellakin otti kontaktia!!! Melkein koko ajan oli manaatti iholla, tutkimassa hellästi ihanalla turvallaan <3, yksi meinasi syödä multa jalan <3. Silitin itse ainakin viittä eri otusta ja kaikki ne käänsivät vatsansakin silitettäväksi. Olivat siis erittäin seurallisia, kaikki vähän eri kokoisia ja näköisia ja niiiiin ihania. Voisin tässä kertoa vaikka mitä mielenkiintoista knoppitietoa manaateista, mutta taidan päättää tämän manaattikouhotuksen nyt tähän. Mutta jos teillä on joskus talvella mahdollisuus mennä Crystal Riveriin -älkää jättäkö sitä käyttämättä. Koko homma muuten maksoi alle satasen, siis meidän koko porukalta. Pojille hellyttiin myös ostamaan uudet unikaverit, ette ikinä arvaa mitkä ;-).

Fort Myers - Fort Lauderdale

Fort Myers, FL. Miksi tulimme tänne? No, täällä on manaattipuisto ja simpukkasaari. En kommentoi matkamme tarkoitusperiä sen enempää…

Alkajaisiksi oli siis päästävä noita em. otuksia katselemaan. Nokka kohti manaattipuistoa ja osa saattaa arvatakin kuka oli eniten innoissaan. Puisto on todella hieno. Parkkitilaa on runsaasti ja se maksaa 5$ päivä. Muuta pääsymaksua ei puistoon sitten olekaan. Puistoon on panostettu aika paljon ja sinne on tehty eräänlainen luontopolku, jossa kerrotaan alueen luonnosta ja tietenkin manaateista. Manaatteja voi katsella joko rannalta kaiteen takaa tai sitten vuokrata kajakin ja meloa lähemmäs. Manaatteja näkee täällä kuulemma takuuvarmasti ja olihan niitä kaikkialla ja paljon. Alueella pidetään myös kahdesti päivässä ilmainen esitys manaateista ja niiden suojelusta. Oli hyvä ja antoi paljon mielenkiintoista tietoa aiheesta. Lapsia alueella, niinkuin kaikkialla Floridassa, on ajateltu mahtavalla leikkialueella. Siinä meidän pikkuherrat painoivatkin pitkään kielimuurin murruttua ja äiti ja isä saivat rauhassa paistatella päivää taalaan kahvia siemaillen.

Kävimme samana päivänä Fort Myers Beachillä tarkastamassa maisemat. Kunnossa olivat ja tunnelma oli muutenkin varsin leppoisa. Ranta on loiva ja soveltuu siis pikkuapinoille erinomaisesti. Parkkipaikan löytäminen rannan tuntumasta oli tosin hieman haasteellisempi homma. Jouduimme turvautumaan jonkun yksityisille maille ja maksaa kokonaiset 10$ parkista.

Simpukkasaari eli Sanibel Island oli taas sitten aivan oma lukunsa. Ranta on todella äkkisyvä 1,5m syvyyteen jonka jälkeen alkaa tasainen pohja. No, tuossa äkkisyvässä on sitten sitä miksi tänne tulimme eli simpukoita. Keräilijöitä on kaikkialla. Kaikki kulkevat nenä maassa ja kauhovat rantahiekkaa epätoivon vimmalla. Pro shellerit ovat varustautuneet varrellisilla haaveilla joilla he kauhovat syvemmältä pinnan alta silppua ja kantavat sen kuivalle maalle. Yleensä nämä pro:t liikkuvat pareittain ja työ on jaettu siten, että toinen kantaa merestä kuoria kuivalle maalle ja toinen istuu ja plokkaa kasoja hullun kiilto silmissä. Tällä rannalla jopa lokit tuntuivat olevan täysin sekaisin simpukoista. Ne kävivät noukkimassa pyyhkeemme päältä poikien ja Satun siihen vaivalla kantamia kuoria. Tosin voihan kyseessä olla hyvin koulutettuja ammattivarkaita. Eipähän tarvitsisi Amerikkalaisen nostaa hanuriaan edes simpukan kuoria saadakseen, vaan saa hykerrellä hampparia mutustellen kun lokit kantavat kuoria kotiin. Tämä ranta oli tosin hiekkansa puolesta mitä parhain paikka vaikka isoveljen hautaamiselle…

Se Fort Myersista ja salaliitoista. Seuraavaksi oli vuorossa Fort Lauderdale ja Florida Panthersin peli San Jose Sharksia vastaan. Tätä on odotettu kuin kuuta nousevaa. Sekä minä että Aaron. Pelivalmistelut aloitettiin hyvissä ajoin ja säbämailanipusta kaivettiin reilun metrin mittainen lipputanko ja rinkasta lippu siihen liehumaan. Jaa mikä lippu? No se ainoa oikea Tapparan lippu tietenkin. Ajatuksenamme oli saada Barkov liekkeihin kasvattiseuran lipun voimalla.

Liikenne 10 kertaa Hakametsän kokoiselle BB&T areenalle sujui täysin ruuhkatta. Siis aivan älytön paikka. Ja aivan älytön meininki jo hallin ulkopuolelta alkaen. Oli pomppulinnaa, liukumäkeä, karaokea, cheerleadereitä, fanikrääsää jne jne.

Peli pärähti käyntiin tietenkin kansallislaululla ja joku kersanttihan sen oli päässyt laulamaan. Tietenkin. Komeesti veti ja olin tuntevinani kylmiä väreitä, vaikka Maamme-laulu onkin huomattavasti lähempänä sydäntäni. Pelikatkojen ja taukojen aikana oli koko ajan ohjelmaa. Milloin ammuttiin t-paitoja katsomoon, milloin palkittiin sankaripalomiehiä tai kuvattiin cheerleadereita. Grrr! Karvaan 0-3 tappion jälkeen suuntasimme autolle ja mietimme minkähänlaiset ruuhkat on parkista poispäin. Ei minkäänlaisia. Käsittämättömän toimivaa! Halliin mahtuu 19 250 henkilöä ja veikkaisin tässä ottelussa olleen ainakin 10 000 ihmistä. Hakametsästä kun poistuu 1000 autoa niin puoli Tamperetta on sekaisin… Kotimatka menikin mukavasti kun mietimme Aaronin kanssa kuinka huijaamme äitiä että Barkov maalasi kahdesti ja Bergenheim kerran. Myös se mitähän Henkka on tehnyt äitin kanssa oli aika kiperä mietinnän aihe. Ei kai vaan mitään kivempaa kuin me? Ei hätää, Henkka nukkui ja äiti uskoi huijauksen. Ollaan me vaan aika hyviä. :)

Yltäkylläisyyden jälkeinen elämä

Risteilyltä on siis selvitty hengissä ilman suurempia ummetuksia ja matkaa on jatkettu maili jos toinenkin.

Niinkuin Satu tuossa jo kertoikin niin risteily oli upea ja ruokaa oli riittävästi ellei jopa runsaasti.:) Jännä verrata omissa ajatuksissa tätä risteilyä kaikille tuttuun Ruotsin risteilyyn:

1. Ravintolat ja buffetit kotimaasta lähtevillä reissuilla on kamalia ja mauttomia kuin Leijona cateringissä konsanaan ja niissä palvelu on yhtä nopeaa kuin R-kioskilla lauantaina kun lotossa on jättipotti. Täällä taas kaikki on rakennettu ruoan ja palvelun ympärille. Lounasaikaan allasalueelle kasataan buffetpöytä ettei kenenkään tarvitse lähteä altaalta pois ruokaillakseen. Illallisella ja aamiaisella ruoka ei lopu, se on herkullista ja palvelu pelaa pomminvarmasti.

2. Tax free kaupat. Niissä ei ole lavakaupalla kaljaa eikä metritolkulla karkki- ja tupakkahyllyjä. Täällä on panostettu enemmänkin vaatteisiin, kameroihin, aurinkolaseihin ym. "luksustuotteisiin".

3. Henkilökunta. Täällä kaikki on iloisella tuulella ja tartuttavat sen väkisinkin matkustajiin. Otetaan vaikka täysin kuvitteellinen esimerkki että joku 4-henkinen perhe on lähdössä aamupalalle hytistä ja perheen pienin ei olekaan kovin yhteistyöhaluinen juuri sinä aamuna ja päättää saada oikein kunnon itkupotkuraivarin. Raivarin edetessä isoveli kävelee vahingossa pikkuveljen nyrkkiin ja alkaa myös itkeä. Hytissä on melkoinen konsertti menossa ja äitilläkin alkaa jo silmä kostua. Perheen isä puolestaan ottaa irtioton ja sanoo että nähdään kannella 11 ravintolan edessä. Perheen löntystäessä kaikki kiukkua kihisten kohti ravintolaa, onkin sen ovella menossa henkilökunnan tanssi/hullutteluesitys ja lapsille jaetaan ilmapalloja. Yhtäkkiä koko perhe hymyileekin ja kaikilla on taas hauskaa. Tämä oli siis täysin kuvitteellinen tapaus, ei meidän kullannuput tuollaista edes osaisi aiheuttaa... Ruotsin laivalla vastaava tilanne ravintolaan saavuttaessa ei muuttuisi mitenkään vaan nahistelu, kiukuttelu ja paha mieli jatkuisi vielä pöydässä asti. Eikä tuota kiukkua varmastikaan lievittäisi se 60+ vuotias tarjoilijatäti joka antaa murhaavia katseita naama norsunv…lla kun lapsi vahingossa pudottaa leivän lattialle.

4. Asiakkaat. Kaikki ovat hyvällä tuulella eikä kukaan ole perinteisesti ns. perseet olalla. Täällä oikeasti viihtyy ja pystyy keskustelemaan aivan kenen kanssa tahansa ilman että tarvitsisi tulkkia. Eikä täällä tule kukaan taputtelemaan illan aikana 12 kertaa olalle ja kertomaan kuinka hyvä jätkä sää olet. ;)

Nojoo. Se siitä. Vahingosta siis viisastuneena varasimme auton jo etukäteen eautovuokraamo.fin kautta. Tällä kertaa hintaa tuli n.525€ kolmesta viikosta. "Hieman" halvemmalla päästiin kuin viimeksi. Se edellinen siis oli reilut 600€ kuudesta päivästä. Satamasta pääsimme kätevästi vuokraamoon maksuttomalla sukkulabussilla ja siellä meitä odotti 900 mailia ajettu Chevrolet Captiva. Voi ei! Edellinenkään ei ollut kaksinen mutta tämä malli osoittautui huomattavasti mukavammaksi.

Auton saatuamme seuraava tehtävämme oli GPS:n ja istuinkorokkeen osto. GPS maksaa vuokraamon kautta 7$/päivä ja istuinkoroke 3$/päivä. GPS:n saimme huokeaan 137$ ja korokkeen 12$ hintaan. Selvää säästöä siis. Gepsejä olisi ollut alle satasellakin tarjolla mutta eihän sitä nyt voi koskaan halvinta ottaa…

Risteilyn jälkeen majoituimme Florida Cityyn FairwayInn nimiseen motelliin. Ok motelli, jonka hinta pitää sisällään aamupalan. Seuraavana aamuna starttasimme kohti Key Westiä. Matkan varrella on History of Diving-sukellusmuseo, jonne oli aivan pakko pysähtyä. Kertakaikkisen upea paikka jossa oli esillä sukellusvarusteita ja välineitä aivan alan alkumetreiltä asti. Lippuluukulta pojat saivat paperit, joisssa oli kuvia museon esineistä ja jotka heidän tulisi etsiä sieltä. Toimi ainakin meidän apinoihin loistavasti ja äiti ja iskä saivat tutustua museon antiin lähes rauhassa.

Matkan varrelle osui myös John Pennekamp-puisto. Hieman rapistuneen oloinen paikka mutta kiva sielläkin oli käydä kävelemässä ja pitää Aaronille oppitunti merten ekologiasta ja mangrovepuiden merkityksestä.

Itse päivän maalissa, Key Westissä, emme ehtineet kuin kääntymään. Kello alkoi olla jo niin paljon sinne päästyämme että päätimme kääntyä saman tein takaisin. Takapenkkiläisiltä kun alkoi olla pädeistä akut vähissä ja autossa oli jo istuttu kohtalaisen pitkä matka. Ei muutakuin nokka takaisin kohti Florida Cityä ja omaa motelliamme.

Cause travelers have to pee too

V8 tottakai

Hyvin nukutun yön jälkeen jatkoimme matkaamme kohti Fort Myersia. Nopein reitti kulki 75:sta pitkin mutta olimme päättäneet ajaa 41:stä pitkin Evergladesin poikki. Tuolla alueella olisi kuulemma oikein alligaattoreita, alligaattoriesityksiä ja alligaattorifarmeja. No niitähän siellä oli ja kaikilla oli tarjolla jonkunmoinen show tai vähintään airboat-ajelua alligaattoreita etsien. Emme oikein osanneet päättää minne menisimme kunnes Satu huusi kesken rauhallisen ajomatkan: "Ei jumalauta, tuolla niitä makaa!!!" Jaa mitä, alligaattoreita vai? Ryhdyin itsekin katsomaan ja totta se oli, niitä oli kaikkialla. Pysähdyimme ja menimme jalkaisin katsomaan tien varteen noita lompakkomateriaaleja ja niitä oli todellakin joka puolella. Poikia ja Satua jännitti mutta minua ei. Olenhan sentään mies! Tai en ainakaan tunnusta… Muutaman kuvan napattuamme pakenimme autoon ja loppumatkan ihastelimme satoja alligaattoreita tien varressa sekä yritimme saada näköhavaintoa Floridan puumasta siinä kuitenkaan onnistumatta.

Mua mitään pelota...

Pullerot laineilla @ Royal Caribbean Liberty of The Seas

Heti kun reissun aloituspaikaksi oli päätetty Florida, aloimme suunnitella mahdollista Karibian risteilyä. Erityisesti pojat olivat asiasta innoissaan, tajuttuaan laivan olevan yhtä suuri, kuin on matka meiltä ABC:lle;-). Risteilyn hinnat olivat vielä alkusyksystä melko suolaiset, mutta Joulun lähestyessä oli meitä kiinnostavan risteilyn hinta lähes puolittunut. Me varasimme risteilyn suoraan Royal Caribbeanilta, mutta hyviä diilejä löytyy myös lastminutecruisedeals.comista. Meidän risteilymme oli 5 yötä läntisellä Karibialla, pysähtyen Belizessä ja Meksikon Cozumelilla. Risteilyn hinta oli 300€/henkilö, mutta tippeineen ja veroineen maksoimme yhteensä 1600€. Tuo hinta sisälsi sisähytin ilman ikkunaa, määrittelemättömällä sijainnilla, ruoat, ei retkiä. Kannattaa varata sopivan viime tingassa, ihan viimeisinä päivinä ei enää näyttänyt olevan halvimpia hyttiluokkia tarjolla ollenkaan.

Ruoka, muutamaa erityisravintolaa lukuunottamatta, sisältyy jo maksettuun risteilyhintaan. Elämä pyörii siis pitkälti "ilmaisen" ruoan ympärillä. Risteilyä voikin suositella lapsiperheiden ohella myös ruokaa rakastaville -risteily vahvisti, että me kuulumme molempiin kategorioihin. Tarjoilua ei pelkästään ollut runsaasti, vaan se oli todella hyvää. Me valitsimme varausvaiheessa ruokailutavaksemme My Time Diningin, joka tarkoitti vapaavalintaiseen illallisaikaan kolmen omavalintaisen ruokalajin ruokailua. Meillä ei rinkoissa löytynyt erityisen hienoa päällepantavaa, mutta tuossa ruokailumuodossa sulauduimme hyvin joukkoon. Vaihtoehtoina on myös hienommat ruokailut yhdessä kapteenin kanssa, mutta näissä edellytetään vähintään smart casual pukeutumista. My Time Dining oli poikien suosikki, kun siellä kaikki oli niin kilttejä ja siellä palveltiin niin paljon (suora lainaus). 

Me aikuiset viihdyimme Buffet-ruokailussa, erityisesti sushin takia. Niin hyvää wasabia en ole saanut missään. Aaronin tuntevat voivat vaan kuvitella, mitä tapahtui jälkiruokapöytien ääressä…. Yhtään väheksymättä meidän muiden ruokailuotteita. Itseäni ei yleensä keittiöt tai ruoanlaitto kiinnosta, mutta kokin kertoessa, että yhtenä aamuna oli keitetty 10000 kananmunaa, alkoi saitsari keittiössä todella houkutella. Miten maailmassa ne onnistuu rahtaamaan sen määrän ruokaa sinne laivaan ja miten, siis miten ne laittaa illaksi vähintään sataa eri ruokalaatua ja kymmenta eri kerroskakkua, ym. ym. Miten se homma pysyy hanskassa niin, että kaikki vielä maistuu taivaallisen hyvälle??

Kelit laivalla vaihteli viidessä yössä aurinkoisesta niin tuuliseen, että ulosmeno oli kielletty. Päästiin kuitenkin useimpina päivinä aamuisin juoksemaan (yläkannella oli juoksurata), pelaamaan minigolfia ja lutraamaan erilaisissa altaissa. Aika kului nopeasti poikien kanssa touhutessa, mutta en tiedä jaksaisinko lähteä aikuisten kesken risteilemään -ainakaan noin pitkäksi ajaksi. Laiva oli toki tavallista ruotsinlaivaa hurjasti hienompi ja hyttikokokin vähintään puolet isompi. Kokemuksena mukava, vähintään kerran elämässä.

Kokemuksesta puheenollen, se oli jotain mikä itsellä eniten reissussa kolahti. Ei riittänyt, että kaikki henkilökuntaan kuuluvat tervehtivät AINA vastaantullessaan, vaihtoivat muutaman kohteliaan fraasin, esittelivät itsensä, mikäli tulivat jotenkin asioimaan kanssamme enemmän, olivat loputtoman ystävällisiä ja palveluattiita, vaan joka päivä saimme myös kokea jotain erityistä. Jotain erityistä ja meille odottamatonta, vaikkakin laivayhtiön puolelta hyvin suunniteltua ja mietittyä. Hytissämme odotti milloin pyyhkeestä tehty jänis, keskellä huonetta henkarissa roikkuva apina, aamupalalla pojille tehtiin ilmapallohatut jne, jne. Pieniä asioita, mutta meidän kokemuksemme kannalta valtavia. 

Pikantin lisän lasten risteilyyn toivat Dreamworksin hahmot ja paraati. Oli kiva päästä halailemaan Po:ta. Kuvassa poikien kanssa on siis panda-Po, ei äiti -vaikkakin molempien tämänhetkinen painoindeksi on yhtäläinen:-D.

COCOA BEACH

Matkamme ensimmäinen kohdemaa on siis USA ja tarkemmin sanottuna Florida. Aivan aluksi siis maksoimme itsemme kipeiksi vuokra-autosta ja tuosta järkytyksestä olemme jo hyvää vauhtia selviämässä. Toki kyseessä oli Full Size-luokan Chevrolet Impala, väriltään kirkkaan punainen, mutta ei tuo aatteen värikään siitä tehnyt hintansa arvoista. Kosla ei myöskään kulkenut metriäkään suoraan. Jopa oma vm. -97 Rönöö Laguna pieksee sen 100-0 ajo-ominaisuuksissa.

Matka kentältä kohti Cocoa Beachiä alkoi varsin mukavasti. Saimme kylkiäisenä navigaattorin, jonkun Samsungin TravelTabin, joka oli varsin toimiva kapistus. Se toimi tukiasemana jopa viidelle wi-fi laitteelle, sillä sai soittaa 50 minuuttia paikallispuheluita veloituksetta päivittäin ja kyllä sillä navigoimaankin pystyi. Joten kuten. Väsymys oli seurueessa melkoinen ja päätimmekin jäädä yöksi Lauderdale by the Sea nimiseen pikkukylään. Perille löysimmekin kohtalaisen vaivattomasti, alle kymmenen missatun liittymän jälkeen, ja otimme ensimmäisen vapaan motellin jonka löysimme.

Aamulla matka jatkui ja päätimme ajella "pikkutietä" A1A aina perille asti. Matka taittui kohtuullisen mukavasti ja takapenkkikin oli kiitettävän rauhallinen. Jälleen kerran kiitos nykyteknologialle ja Roviolle. Itse tie A1A oli mukava körötellä. Komeita pers'aukisten linnoja vieri vieressä ja joka pihassa vähintään yksi Porche. Olisi varmaan melkoisen hanurista asua täällä ja omistaa possu kun kaikilla muillakin on jo sellainen.

Motel 6, jonka varasimme edellisenä iltana, löytyi hyvinkin helposti ja respassa ei ollut hajuakaan varauksestamme. Ilmeisesti booking.com ei ole kovin ahkerassa käytössä. Saimme kuitenkin huoneen ja pääsimme purkamaan rinkkamme ihanan tunkkaiseen huoneeseemme.

Cocoa Beach ei tunnu varsinaisesti olevan mikään turistikohde. Rantaviivaa löytyy kilometrikaupalla ja komeata aallokkoa siinä sivussa. Ja tottakai aallokko houkuttelee paikalle surffareita. Kaipa tätä voisi luonnehtia jonkinlaiseksi surffareiden mekaksi, kun täältä on kotoisin maailman kaikkien aikojen parhaaksi surffaajaksi tituleerattu Kelly Slater.

Mitä me sitten teimme? Aamuisin äiti ja iskä saivat laatuaikaa tunnin lenkin verran. Pojat suostuivat jäämään huoneeseen kahdestaan katsomaan lastenohjelmia. Päivisin elimme maassa maan tavalla ja kävimme mäkkärissä kerran. Iltaisin poikkesimme maan tavoista ja imimme purkkinuudeleita motellihuoneessa, jotta saisimme hieman tasattua autovuokran aiheuttamaa monttua budjetissamme. Öisin kuuntelimme naapurihuoneen rock-tähden lauluharjoituksia jotka kestivät reilusti yli puolen yön. Ei siinä mitään jos laulattaa ja vielä osaakin laulaa, mutta miksi ihmeessä se pitää tehdä keskellä yötä motellissa jossa seinät ovat paperia? Ellen olisi nähnyt naapurihuoneen asukkia, reilun 2 metrin mittaista Afrikkalaista syntyperää olevaa rastapäätä saapumispäivänämme, olisin takuulla ilmoittanut epäsoveliaasta treeniajankohdasta ei-niin-ystävälliseen sävyyn. Nyt en uskaltanut tehdä mitään...

Lämpötila heitteli melkoisesti eri päivinä 8 ja 28 asteen välillä. Oikeastaan vain yhtenä päivänä neljästä oli rantakelit jolloin pojat pääsivät toteuttamaan itseään hiekkalapioiden kanssa. Kun kelit eivät suosineet, kävimme myös läheisessä Valiant Air Command lentokonemuseossa. Hieno paikka. Kolme hangaaria lentokoneita ja kaksi näyttelytilaa jossa oli muuta ilmailuaiheista sälää. Pääsylipuista saa alennusta jos on sotilas. Kysyin kassan tätiltä saako myös Suomalainen sotilas alennuksen, vai koskeeko se vain paikallisia. Vastaus kuului: Anything goes. As long as it's not the Taleban! Sain siis alennuksen. :)

Loppuun vielä muutama vinkki Ameriikan maalle jotka olemme tähän mennessä oivaltaneet:

1. Vuokraa auto etukäteen.
2. Käytä motels.com sivustoa booking.com:n sijaan jos haluat varata motellin.
3. Paikallisissa ruokakaupoissa, esim. Winn Dixie's, saa mahdottomia alennuksia kanta-asiakaskortilla. Esim. kaksi yhden hinnalla tarjouksia on todella paljon. Näihin pääset käsiksi ilman omaa korttia kun pyydät kassaa käyttämään "Store cardia"
4. Selvitä onko vuokra-ajoneuvossasi etukäteen maksettu tietulliautomaatti vai pitääkö sinun kurvata käteiskassalle jokaisen tullin kohdalla. Me emme tiedä vieläkään, mutta päätimme että esitämme tyhmää jos joku alkaa karhuamaan poskettomia sakkoja jokaisesta tullirikkeestä.
5. Bensa-asemilla debit kortin käyttö ei tuntunut toimivan, credit osasto toimi moitteetta. Credit puolella automaatti kysyy postinumeroa ja siihen kelpaa vaikka Beverly Hills, 90210.
6. Motel 6:ssa EI ole tulostinta jos vaikka joutuisit tulostamaan setsail passit seuraavan viikon karibian risteilylle, vaan sinun täytyy etsiä tulostuspalveluita tarjoava yritys. Jet Printers toimi ja oli edullinen.

Tästä se lähtee

Niinkuin useimmat lukijat jo tietävätkin, olemme vuosikausia haaveilleet vuoden ulkomaanreissusta. 2012 syksyllä Indonesian reissumme jälkeen kuume sitten karkasi totaalisesti käsistä ja päätimme toteuttaa sen. Tai no, oli kyse sitten kuumeesta vai olimmekko vain vihdoinkin riittävän rohkeita…

2013 piti sisällään reissuvalmisteluja joista selvisimme yllättävänkin kivuttomasti. Ehkä eniten noin henkisellä tasolla kirpaisi rakkaan kotimme myyminen, mutta jostainhan on luovuttava jotta saa jotain muuta. Ja sehän oli kuitenkin vain talo, tosin aivan helevetin komea ja viihtyisä sellainen.

Reissuun lähtö ei tuntunut oikein miltään koko vuonna. Oikeastaan vasta viimeisellä viikolla ennen lähtöä tulin miettineeksi että mitä olemme oikein tekemässä. Tunteet seilasivat vuoristoradan lailla ylös ja alas. Välillä oli mahtava fiilis siitä että ollaan tekemässä jotain uskomattoman hienoa. Hetkessä tunnetila muuttui ehkä jopa aavistuksen pelokkaaksi ja epävarmaksi tulevaisuudenpeloksi.

Itse lähtö oli täysi kaaos. Minä en tapani mukaan ollut pakannut yhtään mitään ennen viimeistä päivää ja Satuhan oli hössöttänyt pakkaamisesta jo kuukauden. No, kunnialla siitä selvittiin ja ehkä, korostan että ehkä, kaikki on mukana. Toisaalta, eipä vuoden reissuun voi eikä ennen kaikkea kannata kantaa kaikkea kotoa asti. Niitä taskulampun paristoja ja hammastahnaa kuulemma myydään myös ulkomailla. :)

Tavaraa tuli mukaan paljon. Suurin mälli kertyy kahden ihmisen sukelluskamoista. 29,7kg näytti vaaka terminaalissa. Rinkkojen saumat soi mutta painoa niille ei kertynyt kuin 16,8kg ja 19,2kg. Mielestäni varsin maltillinen tavaramäärä siis, kun kyseessä on kuitenkin kaksi aikuista ja kaksi lasta. Ai niin ja säbämailat lähtivät myös matkaan sillä täytyyhän tulevaisuuden Selänteen päästä reenaamaan mailapeliä myös auringon alla.

Retkemme reitti kulkee suurinpiirtein seuraavasti:
-Florida 1kk
-Väli-Amerikka 3kk
-Peru, Equador, Galapagos-saaret 2kk
-Aasia 3kk
-Etelä-Afrikka, Kenia, Tansania ja Mosambic 3kk
Lentolippuja tiedustelimme useammastakin paikasta. Kilroy voitti kilpailun lippujen muutosten helppoudessa ja edullisuudessa. Brittifirmat olivat muutaman satasen edullisempia kokonaishinnaltaan, mutta lippujen muuttaminen olisi ollut kalliimpaa.

Nyt olemme siis jo päässeet matkaan ja tunteiden vuoristorata alkaa ilmeisesti pikkuhiljaa tasoittumaan. Alkumatka meni hyvin ja pojatkin jaksoi huippuloistavasti olla koneessa ensin muutaman tunnin Lontooseen ja sitten 10 tuntia Miamiin. Toki tästä hiljaisuudesta ja jaksamisesta kuuluu kiitos vain ja ainoastaan Joulupukille, edesmenneelle Steve Jobsille, Applen huippuluokan akkuteknologialle ja iPad mineille. No, olihan siinä kai tuotteiden hankintaprosessissa minullakin sormeni pelissä… Niin ja tosiaan hieman tilastoa: 3-vuotias poikalapsi pystyy 10-tuntisella lennolla ottamaan istumen käsinojassa sijaitsevan kaukosäätimen pois paikaltaan ja asentamaan sen takaisin noin 138 kertaa. Siksi noin, koska saatoin itse torkahtaa jossain välissä ja tukkimiehen kirjanpidosta on siis voinut jäädä jokunen viiva vetämättä omien torkkujen aikana.

Miamista emme tietenkään olleet varanneet mitään majoitusta taikka autoa. VIRHE! Majoituksia toki löytyy kohtuulliseen hintaan mutta entäpä autot? 800$ viikko on hiukan liikaa kun vertaa mihin hintaan vuokra-autoja saa vaikkapa ebookersin kautta. Toki neuvottelu aloitettiin reilusta tonnista. Eipä siinä auttanut muukaan kuin kaivaa beautyboxista peili, vilkaista sinne, näyttää keskaria vielä varmuuden vuoksi ja maksaa vuokraamolle sikamainen hinta.

Nyt olemme Cocoa Beachillä Kennedy Space Centerin lähistöllä Motel 6 nimisessä motellissa ja vietämme ratkiriemukasta vuodenvaihdetta; pojat nukkuu ja kello ei ole vielä yhdeksääkään… Loistavan hyvää Uutta Vuotta kaikille!!!