Matka kohti Aasian huippuhetkeä alkoi mukavasti AirAsian punavalkeilla siivillä. Aamutuimaan lentokentällä ehdin vielä muistelemaan neljän vuoden takaista Den Pasarin kenttää. Tuolloin kentällä ei ollut juuri mitään. Ehkä Tampere-Pirkkalan Ryanairin terminaali oli samaa tasoa. Nyt kentällä on useita portteja ja kaiken maailman myymälöitä pilvin pimein ja siltikin tungos terminaalissa on mahdottoman ja mielettömän välimaastossa. Yksi paikka kentällä on säilynyt ennallaan. Nimittäin tuloaulassa sijaitseva pyhä patsas. Ai miksikö muistan sen? No, Henkalle vaihdettiin siinä lattialla kakkavaippa ja tuon muutaman suojattoman sekunnin aikana herra ehti pissaamaan komeassa kaaressa kunnon lätäkön keskelle lattiaa... :)
KLIA 2:lla on matkatavarasäilytys, tai siis laillinen keino ryöstää rahat tyhmiltä turisteilta jotka haluavat jättää muutaman laukun kahdeksi päiväksi säilöön. Tiedustellessani hintaa aloin epäillä poikien lisäksi jopa omaakin kuullun ymmärtämiskykyäni, mutta uskottava se oli. Ryhdyin miettimään vaihtoehtoja; josko vuokraisimmekin pikkubussin taikka toisen auton varastoksi. Reilut 200€ köyhempinä suuntasimme kuitenkin kohti autovuokraamoa ja pitäydyimme alkuperäisessä suunnitelmassa.
Olimme varanneet KL:sta auton jolla piti suhauttaa Johor Bahruun Legolandiin. Auton saaminen ilman paperista voucheria näin 2010-luvulla osoittautui mahdottomaksi. Jätin tuon lipetin tulostamatta kun rentalcars.com kehotti lataamaan sovelluksen, jolla voi välttää juurikin tuon paperisaasteen. Puolen tunnin kuluttua europcarin edustaja keksi että lähetä se hänelle sähköpostilla ja hän voi sen tulostaa. Nerokasta! Mutta missä täällä pääsee nettiin? Kentällä on ilmainen wi-fi, joka on tukossa kuin liikenne Balilla, eikä herra tiennyt oman piilotetun verkkonsakaan nimeä tai tunnuksia. Vartin puhelinrumban jälkeen tunnukset kuitenkin löytyi ja saimme koslan allemme.
Matka väärällä puolella tietä taittui mukavasti takapenkiltä kajahtelevien ohjeiden avustamana ja vaarin vapistessa vänkärin paikalla. Parin tunnin ajelun jälkeen tuli pakollinen pissatauko ja vaarikin uskalsi jo hengittää ulospäin. Penkinreunaan ja kattokahvaan oli vain jäänyt omituisia painumia käsien kohdille... ;)
Navigaattori joka kuului vuokrahintaan oli täysin turha kapistus. Kartat oli päivitetty joskus, jos koskaan, eikä sieltä löytynyt yhtään Legolandin läheistä katua. Viitat kohteeseen olivat onneksi hyvät, sekä kentältä kähveltämämme karttakin auttoi omalta osaltaan.
Legohotelli oli huippuhieno jo ulkoakin katsottuna ja sisältä se oli vieläkin hienompi! Olimme varanneet tänne teemahuoneen kahdeksi yöksi ja kahden päivän puistoliput neljälle aikuiselle ja kahdelle lapselle mielestäni kohtalaisen edulliseen n.600€ hintaan. Huoneessa poikia odotti iloinen yllätys. Huoneessa oli tehtäväpaperi, jonka ratkaisu johti aarrearkun koodin löytymiseen. Arkussa oli kaikenmoista legokrääsää ja huoneessa oli muutenkin irtolegoja joilla pystyi heti leikkimään. Myös hotellin aulassa oli valtava allas täynnä legoja, joista sai aikaiseksi mahtavia miekkoja...
Hotellin illallisbuffet osoittautui melkoisen suosituksi paikaksi. Jono oli pitkä ja meininki oli kuin Raxissa konsanaan. Tällainen lihanystävälänkkäri ei oikein tuntenut olevansa mukavuusalueellaan nuudelien ja riisien keskellä. Eikö täältä saa mistään lihaa??? Ahdettuani vatsani täyteen kaikkea einiinherkullista mössöä sekä lastenkulmauksen jäätelöä, huomasin, että ulkona terassilla on grilli kuumana ja siellä kokki kierittelee kanaa ja lihaa minkä kerkiää. No, huomenna kostan tämän piilottelun ja syön kaikki ravintolan lihat!
Seuraavana aamuna suuntasimme itse puistoon, joka oli siis meille jo entuudestaan tuttu parin vuoden takaa, mutta päätimme tulla kuitenkin uudelleen koska viihdyimme siellä niin hyvin. Tällä kertaa Henkkakin oli jo riittävän iso lähes joka kieputtimeen.
Hauskaa riitti kaikille kunnon ukkoskuuroista huolimatta. Puistokin ammotti tyhjyyttään eikä jonoja ollut juuri missään. Laitteissa sai myös istua niin monta kierrosta kuin halusi ellei ollut muita tulijoita. Ensimmäinen päivä oli siis varsin onnistunut ja nukkumatti tulikin kohtalaisen nopeasti. Toki rättiväsyneiden ja vasta syöneiden pikkuihmisten irrottaminen aulan legoaltaasta osoittautui astetta haastavammaksi näin toisena iltana.
Viimeinen aamu koitti ja päätimme mennä uudelleen samaan kieputtamoon ihan vain käytännön syistä. Viereinen vesipuisto kun ei kuulostanut kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta ukkoskuurojen uhatessa. Muutaman tunnin visiitti näin toisena päivävä oli aivan riittävä kun pojat tiesivät jo ennen sisälle menoa minne he haluaisivat mennä.
Paluumatka sujui lähes ongelmitta ja varsin joutuisasti kuten tulomatkakin. Vaarikin oli jo sen verran vakuuttunut lapsensa ajotaidoista väärällä puolella tietä, että uskalsi vissiin kerran matkan aikana sanoa jotakin. Noin sata kilometriä ennen KLIA 2:sta alkoi polttoaineen riittävyys askarruttamaan kuljettajaa. Tietokone näytti sen riittävän vielä 80 kilometrin verran ja nopeiden laskutoimitusten jälkeen päätin jatkaa matkaa lähemmäs "isoa kirkkoa". 20 Kilometrin kuluttua tietokone ryhtyi näyttämään viivaa ja päätin kaartaa seuraavalle bensikselle. Seuraavien 50 kilometrin aikana, hikikarpaloiden valuessa ohimoilta, ei kohdalle osunut niin ensimmäistäkään huoltoasemaa. Viimein horisontissa näkyi bensis ja saimme Protoniimme menovettä. Eikä muuten hetkeäkään liian aikaisin; Tankkiin lorahti 55,6 litraa ja ohjekirja kertoi tilavuudeksi tasan 55. Huh!
Auton palautus sujui ongelmitta, matkatavarat löytyivät ryöstämöstä ja kyyti keskustaankin sujui leppoisasti pikkubussilla. Tällä kertaa päätimme laittaa haisemaan Kuala Lumpurin majoituksen suhteen. Golden Triangle Suites by Mondo oli valintamme ja ei kyllä kaduttanut pätkääkään. Aivan kaksoistornien vieressä sijaitsevat viihtyisät huoneistot, ja vieläpä kohtuulliseen 100€ hintaan, oli juuri sitä mitä olimme odottaneetkin. Seuraavalla kerralla tulemme takuulla tähän samaan paikkaan.
Mummin ja vaarin lähtöhetki läheni ja vietimme viimeisen yhteisen päivän ostoksilla. Myös vaarin synttäripäivällinen kuului ohjelmaan. Illalla lähdön lähetessä alkoivat kaikki käyttäytyä levottomasti. Oltiinhan sitä kuitenkin lähes kuusi viikkoa vietetty yhdessä ja muutaman kuukauden ero olisi taas edessä. Aaron ja Henkka vollottivat aivan silmittömästi mummin ja vaarin auton lähtiessä hotellilta ja totta kai kaikilla muillakin oli silmänurkat kosteana. Huoneeseen päästyämme istuimme sohvalle lohduttamaan poikia ja mietimme että mitäs seuraavaksi? No Afrikkaan Afrikkaan!!!
Loppuun vielä suurkiitokset mummille ja vaarille! Meillä kaikilla oli saiRAAN mukavaa !!!
Ja kuviahan tulee tekstin joukkoon kunhan saan koneeni lainasta takaisin. Anteeksi!
KLIA 2:lla on matkatavarasäilytys, tai siis laillinen keino ryöstää rahat tyhmiltä turisteilta jotka haluavat jättää muutaman laukun kahdeksi päiväksi säilöön. Tiedustellessani hintaa aloin epäillä poikien lisäksi jopa omaakin kuullun ymmärtämiskykyäni, mutta uskottava se oli. Ryhdyin miettimään vaihtoehtoja; josko vuokraisimmekin pikkubussin taikka toisen auton varastoksi. Reilut 200€ köyhempinä suuntasimme kuitenkin kohti autovuokraamoa ja pitäydyimme alkuperäisessä suunnitelmassa.
Olimme varanneet KL:sta auton jolla piti suhauttaa Johor Bahruun Legolandiin. Auton saaminen ilman paperista voucheria näin 2010-luvulla osoittautui mahdottomaksi. Jätin tuon lipetin tulostamatta kun rentalcars.com kehotti lataamaan sovelluksen, jolla voi välttää juurikin tuon paperisaasteen. Puolen tunnin kuluttua europcarin edustaja keksi että lähetä se hänelle sähköpostilla ja hän voi sen tulostaa. Nerokasta! Mutta missä täällä pääsee nettiin? Kentällä on ilmainen wi-fi, joka on tukossa kuin liikenne Balilla, eikä herra tiennyt oman piilotetun verkkonsakaan nimeä tai tunnuksia. Vartin puhelinrumban jälkeen tunnukset kuitenkin löytyi ja saimme koslan allemme.
Matka väärällä puolella tietä taittui mukavasti takapenkiltä kajahtelevien ohjeiden avustamana ja vaarin vapistessa vänkärin paikalla. Parin tunnin ajelun jälkeen tuli pakollinen pissatauko ja vaarikin uskalsi jo hengittää ulospäin. Penkinreunaan ja kattokahvaan oli vain jäänyt omituisia painumia käsien kohdille... ;)
Navigaattori joka kuului vuokrahintaan oli täysin turha kapistus. Kartat oli päivitetty joskus, jos koskaan, eikä sieltä löytynyt yhtään Legolandin läheistä katua. Viitat kohteeseen olivat onneksi hyvät, sekä kentältä kähveltämämme karttakin auttoi omalta osaltaan.
Legohotelli oli huippuhieno jo ulkoakin katsottuna ja sisältä se oli vieläkin hienompi! Olimme varanneet tänne teemahuoneen kahdeksi yöksi ja kahden päivän puistoliput neljälle aikuiselle ja kahdelle lapselle mielestäni kohtalaisen edulliseen n.600€ hintaan. Huoneessa poikia odotti iloinen yllätys. Huoneessa oli tehtäväpaperi, jonka ratkaisu johti aarrearkun koodin löytymiseen. Arkussa oli kaikenmoista legokrääsää ja huoneessa oli muutenkin irtolegoja joilla pystyi heti leikkimään. Myös hotellin aulassa oli valtava allas täynnä legoja, joista sai aikaiseksi mahtavia miekkoja...
Hotellin illallisbuffet osoittautui melkoisen suosituksi paikaksi. Jono oli pitkä ja meininki oli kuin Raxissa konsanaan. Tällainen lihanystävälänkkäri ei oikein tuntenut olevansa mukavuusalueellaan nuudelien ja riisien keskellä. Eikö täältä saa mistään lihaa??? Ahdettuani vatsani täyteen kaikkea einiinherkullista mössöä sekä lastenkulmauksen jäätelöä, huomasin, että ulkona terassilla on grilli kuumana ja siellä kokki kierittelee kanaa ja lihaa minkä kerkiää. No, huomenna kostan tämän piilottelun ja syön kaikki ravintolan lihat!
Seuraavana aamuna suuntasimme itse puistoon, joka oli siis meille jo entuudestaan tuttu parin vuoden takaa, mutta päätimme tulla kuitenkin uudelleen koska viihdyimme siellä niin hyvin. Tällä kertaa Henkkakin oli jo riittävän iso lähes joka kieputtimeen.
Hauskaa riitti kaikille kunnon ukkoskuuroista huolimatta. Puistokin ammotti tyhjyyttään eikä jonoja ollut juuri missään. Laitteissa sai myös istua niin monta kierrosta kuin halusi ellei ollut muita tulijoita. Ensimmäinen päivä oli siis varsin onnistunut ja nukkumatti tulikin kohtalaisen nopeasti. Toki rättiväsyneiden ja vasta syöneiden pikkuihmisten irrottaminen aulan legoaltaasta osoittautui astetta haastavammaksi näin toisena iltana.
Viimeinen aamu koitti ja päätimme mennä uudelleen samaan kieputtamoon ihan vain käytännön syistä. Viereinen vesipuisto kun ei kuulostanut kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta ukkoskuurojen uhatessa. Muutaman tunnin visiitti näin toisena päivävä oli aivan riittävä kun pojat tiesivät jo ennen sisälle menoa minne he haluaisivat mennä.
Paluumatka sujui lähes ongelmitta ja varsin joutuisasti kuten tulomatkakin. Vaarikin oli jo sen verran vakuuttunut lapsensa ajotaidoista väärällä puolella tietä, että uskalsi vissiin kerran matkan aikana sanoa jotakin. Noin sata kilometriä ennen KLIA 2:sta alkoi polttoaineen riittävyys askarruttamaan kuljettajaa. Tietokone näytti sen riittävän vielä 80 kilometrin verran ja nopeiden laskutoimitusten jälkeen päätin jatkaa matkaa lähemmäs "isoa kirkkoa". 20 Kilometrin kuluttua tietokone ryhtyi näyttämään viivaa ja päätin kaartaa seuraavalle bensikselle. Seuraavien 50 kilometrin aikana, hikikarpaloiden valuessa ohimoilta, ei kohdalle osunut niin ensimmäistäkään huoltoasemaa. Viimein horisontissa näkyi bensis ja saimme Protoniimme menovettä. Eikä muuten hetkeäkään liian aikaisin; Tankkiin lorahti 55,6 litraa ja ohjekirja kertoi tilavuudeksi tasan 55. Huh!
Auton palautus sujui ongelmitta, matkatavarat löytyivät ryöstämöstä ja kyyti keskustaankin sujui leppoisasti pikkubussilla. Tällä kertaa päätimme laittaa haisemaan Kuala Lumpurin majoituksen suhteen. Golden Triangle Suites by Mondo oli valintamme ja ei kyllä kaduttanut pätkääkään. Aivan kaksoistornien vieressä sijaitsevat viihtyisät huoneistot, ja vieläpä kohtuulliseen 100€ hintaan, oli juuri sitä mitä olimme odottaneetkin. Seuraavalla kerralla tulemme takuulla tähän samaan paikkaan.
Mummin ja vaarin lähtöhetki läheni ja vietimme viimeisen yhteisen päivän ostoksilla. Myös vaarin synttäripäivällinen kuului ohjelmaan. Illalla lähdön lähetessä alkoivat kaikki käyttäytyä levottomasti. Oltiinhan sitä kuitenkin lähes kuusi viikkoa vietetty yhdessä ja muutaman kuukauden ero olisi taas edessä. Aaron ja Henkka vollottivat aivan silmittömästi mummin ja vaarin auton lähtiessä hotellilta ja totta kai kaikilla muillakin oli silmänurkat kosteana. Huoneeseen päästyämme istuimme sohvalle lohduttamaan poikia ja mietimme että mitäs seuraavaksi? No Afrikkaan Afrikkaan!!!
Loppuun vielä suurkiitokset mummille ja vaarille! Meillä kaikilla oli saiRAAN mukavaa !!!
Ja kuviahan tulee tekstin joukkoon kunhan saan koneeni lainasta takaisin. Anteeksi!
