lauantai 14. helmikuuta 2015

Ensikosketus Afrikasta

Arvon lukijat, syvimmät pahoitteluni blogin päivittämättömyydestä. Nyt vain kävi niin että meille tuli "hieman" muuta tekemistä ja ei vain yksinkertaisesti aika taikka ajatus riittänyt sivuston ylläpitoon. Kuten useimmat lukijoistamme jo tietävätkin, ostimme sukelluskeskuksen Mosambikista, Tofosta, ja siinä se syy aikakapeikkoon. Koitetaan nyt kuitenkin korjata tilannetta ja palailla ajassa viime vuoteen.

Lento Johannesburgiin meni kohtuullisen kivuttomasti Hong Kongin kautta ja perille päästyämme nappasimme kentältä taksin. Olikin muuten oikein viimeisen päälle hyvin säilynyt kakssatanen dänni! (MB 200D) Taksamittari koslassa raksutti melkoista haipakkaa ja totesinkin jo muutaman kilometrin jälkeen että jaahas, nyt koijataan apinaa ja huolella. Päätimme kuitenkin olla mukisematta sen kummemmin ja jatkoimme kiltisti perille Pretoriaan asti. Myöhemmin perehdyttyämme paikalliseen hintatasoon, totesimme taksimatkan maksaneen n. 4 kertaa enemmän kuin mitä sen olisi pitänyt maksaa.

Koko Afrikan suhteen suunnitelmamme muuttuivat jo kesäkuun nurkilla kun löysimme myynnissä olevan Liquid Adventures keskuksen netistä. Noiden muutosten vuoksi tarkoituksenamme oli päästä Tofoon ASAP. Siksipä Pretoriassa olomme jäikin hyvin lyhyeksi. Olisimme varmasti viettäneet siellä vieläkin vähemmän aikaa mutta Mikko ja Saara olivat sattumoisin samoilla nurkilla ja heillä oli sattumoisin meille hiukan salmiakkia ja Pamoleita. Lisäksi olihan sitä pakko päästä tyyppäämään Afrikkalainen mäkkärikin. Tidit ti ti tiiii!!! :)


Bussimatka Pretoriasta Nelspruitiin meni mukavasti ja periltä löysimme todella mukavan majapaikan nimeltä Mamma Mia Bed & Breakfast. 5-tähteä ehdottomasti! Eikä hintakaan ollut aivan posketon, taisi olla 50€ nurkilla kahden makuuhuoneen huoneista aamupalalla. Seuraavana päivänä oli vuorossa viisumien hankintaa Nelspruitista. Ei helppo homma. Jos haluat viisumin Mosambikiin, hanki se jostain muualta kuin Nelspruitista. Virkailijan mielestä sähköpostiviestit meidän ja majapaikkamme kanssa eivät olleet riittävä todiste siitä että meillä oikeasti on paikka jossa asua. Ei siis viisumia meille. Mutta kokemusta ja hikeä pukkasi senkin edestä.


Päätimme siis ottaa riskin ja matkustaa rajalle viisumeita anomaan. Cindy ja Paul, Liquidin silloiset omistajat, olivat käymässä EA:ssa ja pääsisimme heidän kyydissä koko matkan Tofoon asti. Hienoa! Pari vuorokautta aikaa haastatella ja tehdä tuttavuutta.

Rajalle päästyämme oli vuorossa viisumien hankinta. Paul kysyi haluammeko jonottaa n. 4-5 tuntia ja rukoilla viisumien puolesta vai maksaa 150 USD ja saada viisumit takuuvarmasti. Tyhmä kysymys! 150 USD tiskin alitse, 80 USD per viisumi tiskin ylitse ja puolen tunnin kuluttua olimme Mosambikissa. Welcome to REAL Africa!


Rajan jälkeen otimme oikoreitin vajaat 100km pitkälle hiekkatielle. Kartasta katsottuna se oikaisee ainakin 50km matkassa ja ties kuinka paljon ajassa. Maputon kautta mentäessä vastassa on melkoisia tietöitä, sekä poliisi tykkää sakottaa EA:n kilvissä kulkevia täysin keksityin perustein ja tietenkin moninkertaisella summalla.


Sorapätkä osoittautui varsin miellyttäväksi vaihtoehdoksi lounastaukoineen ja maisemineen. Asvaltille päästyämme jatkoimme vielä hetken matkaa ja yövyimme miellyttävässä B&B paikassa edulliseen 20€ hintaan. Illalla oli vielä luvassa braai, elikkä grillibileet Etelä-Afrikkalaiseen tyyliin. Olin ostanut aiemmin EA:n puolelta miehekkään kokoisen pihvin, n.30cm x 30cm, joka olisi hetken kuluttua "tuulen suojassa" ja suojan tarjoaja unten mailla.



Seuraavana aamuna pojilla oli vielä hetki aikaa kirmata pitkin leiripaikkaa ja uhmata henkeään direktiivienvastaisella leikkipaikalla. Kukaan ei kuollut taikka loukkaantunut. Onkohan niissä direktiiveissä kuitenkaan mitään perää…



Tofoon päästyämme kaarroimme suoraan rantaan. Hyppäsimme ulos autoista ja ihastelimme rantaa ja merta. Samassa hetkessä, vain muutama sata metriä rannnasta, merellä hyppäsi linja-auton kokoinen ryhävalas. Joka ainoa karva, joka on kiinni minussa, oli tällä hetkellä pystyssä. Vilkaisimme Satun kanssa toisiamme ja hymyilimme. Ostopäätös taisi tulla tehtyä…