maanantai 31. maaliskuuta 2014

Playas del Coco


Kotitie
Oho! Nyt on mennyt jo kaksi viikkoa edellisestä tarinasta joten eiköhän naputella taas jotain Teidän iloksenne. Ainoa ongelma on että ei ole oikein mitään mistä kirjoittaa. Elämä rullaa tasaisesti Costa Ricassa ja päiväohjelma koostuu edelleen tutuista aiheista kuten esimerkiksi sukeltamisesta, aamulenkeistä, koulun käynnistä, puuhakirjoista, legoista, uima-altaasta, afrikan tähdestä ja ruoasta.

Kuka voittaa?
Mr Lego
Koululainen
Aamujumppa
Ruoasta puheen ollen, olemme tämän kuukauden aikana käyneet ravintolassa ainoastaan kolme kertaa. Kerran pastalla lähikaupan kulmalla, kerran pizzalla RAKS-tyylisessä mättömestassa keskustassa ja kerran pääsimme oikein kynttiläillalliselle rouvan kanssa kun pojat suostuivat jäämään kotiin katsomaan Salamaa! Vielä kerran kiitos Jyrkille mahtavista tuliaisista!!!  Muuten ruokailut suoritetaan kotona itse kokkaillen. Jopa pojat ovat innostuneet ruoanlaitosta ja päivittäiseen kisailuun on siis tullut yksi laji lisää; Mun tomaatti ainaski voittaa sun paprikan!!! Kaupoista saa siis vaikka mitä ja hintataso lienee noin puolet Suomesta. Ei siis mitään sikahalpaa mutta edullista kuitenkin. Ravintoloista saa pasta-annoksen alle kympillä ja kunnon liharuoasta saa pulittaa reilusti yli kympin. Päivän kala-annos puolestaan huitelee kympin nurkilla. Nyt puhutaan siis euroista. Minun mielestäni melko kallista! Hedelmät ovat kohtalaisen edullisia ja niitä onkin ahmittu kaksin käsin ja varsinkin ananasta jota saa kadun varresta kärrystä tonnin (1,3€) kappale. Mielettömän hienoa kun ei tarvitse kotona jännittää mitä kuoren alta paljastuu toisin kuin Valintatalon mallia kuoriessa.

Kohta kypsyy
Ananaskauppiaamme
Poikien taidonnäytteet
Junior Master Chef
Reissumme budjetti on pitänyt kohtalaisen hyvin synkän tammikuun jälkeen ja olemme täällä ollessamme ehkä jopa kirineet käyrää hieman kiinnikin. Maaliskuun aikana rahaa on palanut n. 63€ päivässä suunnitellun 75€ sijaan. Noissa summissa on siis kaikki, mukaanlukien majoitus, huomioituna. Sukelluksista emme siis maksa mitään eli niitä ei tietenkään ole yllä huomioitu. Kaikki reissukulut ovat ylhäällä Excel-taulukossa ja loppuvuodesta julkaistaan tarkka yhteenveto kaikista mahdollisista ja mahdottomista menoista.

Peruskauraa paikallisilla sukelluksilla
Sukelluksia ja "töitä" on kertynyt mukavasti ja nähtävääkin on ollut. Hait ja rauskut tietenkin ovat olleet niitä huippuhetkiä, mutta tottakai kaikki vedenalainen elämä on ollut todella mielenkiintoista ja runsasta. Mantoja näkyy lähes päivittäin vähintään veneen kannelta ja valashaitakin viikoittain. Tuo jälkimmäinen ei valitettavasti vain ole vielä osunut omalle kohdalle. Veden lämpötila heittelee melkoisesti. Saattaa olla että se tippuu yön aikana 27 asteesta 20 asteeseen. Aamulla kun sitten hyppää raikkaaseen mereen kamat niskassa niin menee muuten tovi ennenkuin pystyy ensimmäisen kerran puhaltamaan palkeet tyhjäksi! Tosin nyt tuohonkin on jo oppinut varautumaan. Myös näkyvyys heittelee melkoisesti. Välillä on hetkiä jolloin mieleen tulee kaukajärvi ja ensimmäinen avovesi oppilaiden kanssa, ja välillä saattaa näkyä reilut kymmenenkin metriä. Päivittäin siis täytyy jännittää oikein kahta asiaa!

Nudibranch
Kivikala
Entäpä mitä jatkossa ja mitä seuraavaksi? No. Olemme viihtyneet täällä niin hyvin että päätimme jäädä vielä toiseksikin kuukaudeksi. Jäämiselle on toki muitakin syitä, mutta niistä sitten myöhemmin lisää. Samaa asuntoa emme tosin saa pitää vaan meidän pitää muuttaa puoli kilometriä. Samalla myös kämpän koko puolittuu mutta niin puolittuu vuokrakin. Pääasia on kuitenkin uima-allas, jollainen löytyy myös tulevan kotimme pihasta. Olemme täällä siis tällä tietoa 23.4. asti ja sitten pitääkin siirtyä suoraan kohti Panama Cityä josta lento kohti Equadoria lähtee 26.4.

Kohti uusia seikkailuja
-Mitäs pojat ottaa iltapalaksi?
-Onks meil banaanii?
-On
-Jaa, no mää otan sit omenaa ja paahtoleipää!!! :)

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Tuntemuksia Costa Ricasta

Playas del Coco
Reissua on takana 2,5 kuukautta ja reilut 9 olisi siis vielä jäljellä. Entinen 6 viikon ennätys on siis lyöty jo aikoja sitten. Noiden 6-viikkoisten matkojen jälkeen meillä ei ole ollut koti-ikävää, päin vastoin. Joka kerta on raahauduttu lentokentälle ja kotimatkalle silmäkulmat kosteina. Ajatus siitä että joutuisimme lähtemään nyt kotiin, tuntuu pahalta. Koti-ikävästä ei siis ole tietoakaan.

Entäpä pojat sitten? Henkka on vielä niin pieni että sillä on koti siellä missä me kaikki olemme eikä hänellä ole siis minkäänlaista kaipuuta kotinurkille. Voisin väittää Herran olevan onnellisin koko orkesterista. Tottakai, kun muistelemme kotiamme ja elämää Suomessa, mieleen tulee paljon mukavia asioita ja touhuja. Päikky, Tea ja kynsilakka, Mummi ja Vaari, Jyrki ja Mia ja tietenkin Vertti taitavat olla ne tärkeimmät.

Henkan tyylinäyte
Aaronilla puolestaan on välillä isokin ikävä koulua, kavereita, kotia, jalkapalloreenejä, kiekkoreenejä ja tietenkin mummia ja vaaria ja Jyrkiä ja Miaa. Tämäkin ikävä karisee pois kun mietimme mitä kaikkea kivaa olemme matkallamme kokeneet ja mitä vielä tulemme kokemaan. Tuota tuskaa voi myös hetkellisesti lievittää nykyteknologian avulla ottamalla vaikkapa videopuhelun kotisuomeen. Tosin puhelun päätyttyä tuska on vielä hiukan isompi kuin ennen puhelua. Hetken! :)

Aaron odottaa kuumeisesti synttäreitä ja bubble makeria...
Päätös irtiotosta tuntuu siis edelleen täysin oikealta vaikka ennen matkan alkua se arveluttikin. Ja tuossa päätöksessä erityisesti se että tulemmeko kenties maitojunalla takaisin, meneekö reissu tappeluksi, vai lusimmeko koko reissun kotia ikävöiden ihan vain siksi että luonto ei anna periksi palata ennenaikaisesti takaisin. Tottakai ainahan voi tapahtua kaikenlaista ja paluu kotiin onkin edessä jonkin muun kuin kyllästymisen takia. Eletään kuitenkin päivä kerrallaan jokaisesta hetkestä nauttien ja tehdään sitten peliliikkeitä tarpeen vaatiessa.

Me
Meillä siis menee hyvin. Tottakai pitää välillä ottaa romanssin kanssa yhteen, mutta sitä on tapahtunut yllättävän vähän. Pieni nahina pitää mielen virkeänä ja ne on nopeasti käsitelty loppuun. Kaipa tuo sanailu jotenkin myös puhdistaa ilmapiiriä ja mieltä. Pojat puolestaan ottavat yhteen noin tunnin välein. Välillä kyse on siitä kumman uimahousut riippuvat paremmilla pyykkipojilla kiinnitettyinä narulla taikka siitä voittaako salama-kalsarit spiderman-kalsarit vai juurikin toisin päin! Taisteluja elämää suuremmista asioista siis. :)

Altaasta
Hauskaa on!
Salaattia, kanaa ja pullaa
Arki täällä Costa Rican Playas del Cocossa on lähtenyt rullaamaan mukavasti. Asunto on mitä mainioin uima-altaineen, omine keittiöineen ja makkareineen. Perjantaina sain ruoaksi pihviä, mutta se toinen teemaperjantain aihe siirtyi ilmeisesti tulevaisuuteen. ;) Aaron käy aamuisin koulua ja Henkka täyttelee puuhakirjoja, piirtelee päiväkirjaan tai suorittaa jotain muuta 4-vuotiaan päätehtävää. Iltapäivät menevätkin sitten joko uima-altaassa tai muiden lasten kanssa hieman kuivemmissa leikeissä. Itse kävin heti tänne saavuttuamme paikalliset sukelluskeskukset läpi ja lähetin heille CV:ni josko saisin jotain "töitä". No, Rich Coast Diving nimisessä keskuksessa tuntui olevan tarvetta kouluttajalle ja olenkin siellä jo pari päivää jaloissa pyörinyt. Rahaa en hommasta tietenkään saa, mutta saammepahan sukeltaa Satun kanssa ilmaiseksi mielin määrin ja siinä sivussa hoitaa rouvan DM kurssin loppuun. Hyöty on siis molemminpuolista. Ja kuka tietää vaikka tämän yhteistyön sivutuotteena syntyisi jotain muutakin…

Manta Ray
Kalaa
Lisää kalaa
Itse kylä on kohtalaisen pieni ja kaupoista saa lähes kaikkea. Hintataso on hieman Meksikoa korkeampi, mutta ruokakuluissa säästyy huomattavasti rahaa kun on kunnon keittiö jossa voi itse kokata päivän ruoat. Ranta puolestaan on kaunis sekin, mutta toisin kuin Meksikossa, siellä ei oikein pysty viettämään aikaa. Hiekka on mustaa ja siksi tulikuumaa. Paljain jaloin on mahdoton kävellä "kuivalla" hiekalla. Lisäksi tyynenmeren mainingit lyövät rantaan sellaisella voimalla ettei sinne oikein uskalla poikia päästää. Toki myös tuo musta hiekka tekee rantavedestä melkoista kuravelliä. Poikia ja varsinkaan Henkkaa tuo velli ei jostain syystä työnnä luotaan. :) Lämpötila heiluu päivisin 37 asteen nurkilla ja öisin se laskee kai jonnekin 25 tuntumaan. Välillä oikein suojaisassa paikassa on ohikiitävän hetken ajan tuntunut että nyt on liian lämmin, mutta tarkemmin ajateltuna, ei todellakaan ole, vaan varsin sopiva!!! :)

Ai niin. Niitä kamerakauppiaiden yhteydenottoja odotellaan edelleen kuumeisesti. Myös yhteydenotot muilta lukijoiltamme ovat tervetulleita. Jos siis haluat kysyä meiltä jotain, lähetä rohkeasti viestiä joko suoraan alle tai sähköpostiin. Vastaamme erittäin mielellämme!

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Playa del Carmen - Costa Rica

Entiset naapurimme tulivat hiihtolomaksi Carmeniin hiihtelemään ja pakkohan meidänkin oli sinne tuppautua. Matkaa Tulumista ei Carmeniin ole kuin 50 kilometriä mutta päätimme silti tehdä muuton lopuiksi päiviksi lähemmäs Cancunia. Hotelleja Carmenista löytyy älyttömän helposti ja hintahaitari on melkoinen; muutamasta eurosta satoihin euroihin per yö. Päädyimme kuitenkin kohtuuhintaiseen Hotel Maya Azuliin, joka ei ollut tripadvisorissa saanut kovinkaan hyviä arvosteluja. Sijainti kämpällä oli loistava ja eikä ainakaan meidän mielestä siinä ollut mitään valittamista. 8/10 pistettä!

Hrrrr! Mulla mikään kylmä ole!!!

Alkujärkytys rauhallisen Tulumin kuukauden jälkeen oli melkoinen. Kävelykatu oli niin täynnä ihmisiä että olisi voinut kuvitella olevansa Pori Jazzzeilla. Sillä erotuksella tosin että täällä ei hakattu ketään joka toisessa porttikongissa eikä kukaan hakemalla hakenut sitä riitaa. Koitin kyllä parhaani mukaan Peraa lämmittää mutta turhaan. Kaipa sekin on jo Pirkkalaistunut… :)

Huonoa katukuvaa
Rannat olivat tupaten täynnä ja aurinkotuolit olivat kuulemma vedetty laserilla samaan linjaan. Piti kuulemma oikein nousta tuolista ylös kun ravintolan skyyppari halusi oikaista juuri sinun lavaasi kolme senttiä oikealle. Uskomatonta! Itse en oikein rannalla viihtynyt eikä minun siellä tarvinnut keikkuakaan kuin yhtenä päivänä paljon kehutulla Coco Beachillä joka on 10 min automatkan päässä keskustasta. No, siellä oli hieman väljempää ja tuolitkin oli hiukan sinne päin, mutta se paskan haju oli melkoinen. Tuuli kävi mereltä päin eli kaipa se koko kaupungin laskuputki sijaitsee jossain lähimaastossa.

Käytiin Peran kanssa sukeltamassa Cozumelin saarella pari sukellusta. Aamulla siis lauttaan tunniksi ja perillä satamassa odotti pienempi vene joka vei meidät keskuksen kautta merelle. Aluksi oli tarjolla virtasukellus seinämällä. DM kertoi brieffissä että virta saattaa olla voimakas ja jos ajautuu irti seinämästä, on turha edes yrittää takaisin. Sitten vain turvallisesti pintaan ja yrittämään kiinnittää jonkun veneen huomiota ennenkuin ajautuu todella kauas. Aha! Alku meni mukavasti vajaaseen 20- metriin kunnes Peran annostin alkoi puhaltamaan. Taisi puhallella melko pitkään sillä ilmat oli aika vähissä jo reilun 10 minuutin jälkeen ja Porilainen lähti pintaan, toisen DM:n kanssa toki. Me muut jatkoimme matkaa ja virta olikin melkoinen. Ei ihme että täällä on jatkuvasti ihmisiä hukassa. Mitään erityistä nähtävää ei toki ollut, mutta olipa todella mukava antaa virran vain kuljettaa. Muu porukka lähti pintaan 45min jälkeen ja jostain syystä DM halusi jatkaa vielä minun kanssani. Tasan tunnin kohdalla olimme mekin poimittavissa ja veneen kapteeni ei näyttänyt kovinkaan tyytyväiseltä. Eikä muuten Porilainenkaan. :)

Seinäsukellus mallia Cozumel
Seurueemme DM:t väittivät Peran vain hengittäneen liian voimakkaasti ja siksi ilma oli loppunut niin nopeasti. Tässä kohtaa otin käyttööni koko Instructorin vakuuttavuuteni ja kerroin että kyllä se muuten oikeasti puhalsi ja sitten saimme vararegun käyttöön Pera… eiku Porilaiselle. Toinen sukellus menikin normaalisti ja tällä kertaa nähtävää oli vieläkin vähemmän. Aluksi hiukan riuttaa ja sen jälkeen hiekkapohjaa. Taisi kapteeni pudottaa meidät väärään paikkaan.

Peralla kaikki hyvin toisella yrittämällä
Sukellukset myytiin Carmenista ja niihin kerrottiin kuuluvan juotavat veneellä ja hieman hedelmää sukellusten välissä sekä lounas keskuksella sukellusten jälkeen. Veneeltä ei löytynyt mitään juotavaa paitsi oma vesipulloni. Vesimelonit oli syöty kun tulimme pintaan. Oma moka, mitäs olimme niin kauan! Mutta ruoka keskuksella oli erinomainen alkukeittoineen päivineen.

Sukellus Cozumelilla oli siis ihan ok. Kaikki olivat varmasti kohtalaisen tyytyväisiä seinäsukellukseen joka ei ollut seinällä ja matalampaan riuttasukellukseen joka tehtiin hiekalla. Mielestäni kyseessä oli sukellustehdas joka toimii kuin Osuuspankki; asiakkaat koukkuun ja rahat pois. Hommat hoidetaan sitten hiukan sinnepäin. Jos siis olet Osuuspankin asiakas ja olet tottunut huonoon palveluun ja ala-arvoiseen kohteluun, tämä on juuri sinun paikkasi. Itse pidän enemmän Säästöpankista! ;)

Playa del Carmen on siis hieno paikka jos kaipaat lomaltasi yöelämää, täpötäysiä rantoja, merkkivaatemyymälöitä sekä kaikkia niitä mukavuustuotteita kuin mitä kotonakin sinulla on käytössä. Jos taas kaipaat hiljaisempaa ja kauniimpaa rantaa, yksinkertaista ja edullisempaa elämää, etkä ole Jazz-kadun perään, kehotan vakavasti harkitsemaan vaikka juuri Tulumia. Carmenin plussaksi meidän asteikollamme nousi Walmart, joka on pukenut meidät koko matkamme ajan. :)

Kyllä se oli oikeasti patsas
Karnevaalimeininkiä… :)
Vielä kerran kiitos vanhoille naapureillemme tuliaisten kantamisesta ja hyvästä seurasta. Oli todella kiva nähdä!!!

Porilainen ja Yassu
Yassun ja Porilaisen palattua nauttimaan Suomen talvesta kiertelimme lähinnä paikallisia ostareita, kohnotimme hotellimme altaalla, seurailimme karnevaalikulkuetta, hukkasimme Henkan ja pakkasimme tavarat lentoa varten. Hemuli tosissaan meni hetkeksi hukkaan kävelykadun kaaoksessa mutta löytyi minuutissa jonkun vierasmaalaisen poliisin huomasta "aavistuksen" itkuisena. Huusi siis selkä kaarella, mikä ei ihme kyllä erottunut siinä ihmismassassa ja karnevaalihumussa metriä pidemmäksi. Sen jälkeen herra onkin kulkenut kohtalaisen kiltisti aivan iholla. Kumma juttu… (Äiti alkaa myös pikkuhiljaa selvitä säikähdyksestä:-()

Vesipedot
Päätimme siis lentää Meksikosta Costa Ricaan. Tutkittuamme ja vertailtuamme lentojen ja bussien hintoja sekä matka-aikoja, oli kohtuullisen helppo päätyä lentoon. Kahdestaan olisimme ilman muuta valinneet viiden päivän bussimatkan ja unettomat yöt, mutta tällä kertaa oli pakko kallistua mukavuussyistä lentämisen puoleen. Bussimatka kaikkine ruokineen, majoittumisineen ja maastapoistumismatkoineen olisi maksanut 600-700€ ja kestänyt 5 vuorokautta. Lentämällä selvisimme tonnilla ja ehkä meillä kaikilla on hieman vähemmän harmaita hiuksiakin. Lisäksi näin jälkikäteen mietittynä oli mieletön tuuri että valitsimme juuri lentämisen, koska Henkalle iski pienen pieni turistiripuli. Kuten kaikki tietävät, tuo hätä kun iskee, se ei katso aikaa eikä paikkaa… Henkka suorittikin Mexico Cityn kentällä hyvinkin perinpohjaista vertailua terminaalin banjoista ja nimesi parhaaksi sen yhden siinä kulmalla. :)

Lento Cancunista Aero Mexicolla San Joseen kulkee Mexico Cityn kautta ja siellä piti odottaa koneen vaihtoa muutama tunti. Tuo aika kului kohtuullisen mukavasti AMEX-loungessa herkkuja nauttien, terminaalin käytävilllä haara-perus hyppyjä tehden sekä tietenkin vessaan juosten. San Josessa olimme puolen yön jälkeen ja sieltä olimme varanneet lentokenttähotellin edulliseen 40€ hintaan. Seuraavana aamuna autovuokraamon setä tuli hakemaan meidät vuokraamoon ja saimme Yariksen allemme pariksi päiväksi 60€:lla. Matka San Josesta Playas del Cocon kesti viitisen tuntia ja maisemat olivat aivan mielettömät. Ehkä kauneimmat jotka olen koskaan nähnyt! Taidamme viihtyä täälläkin.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Tulum ja Chichen Itza


Adam's… or was it Forsman's family with Jeff and Gosia
Niin se aika rientää kun on mukavaa. Kuukausi on mennyt kuin siivillä, toisin kuin Floridassa. Tulum on jäänyt mieliimme todella positiivisena paikkana. Elämä on yksinkertaista, kiireetöntä, rauhallista ja kaikkea sitä mistä olemme haaveilleetkin. Uudestaanhan siellä on varmasti joskus käytävä. Ei välttämättä pelkästään yleisen ilmapiirin, rantojen taikka edullisuuden takia, mutta ainakin Cenotet on nähtävä uudelleen. On ne niiiiin mahtavia. Sen verran oli Jeffissä ja Gosiassa markkinamiehen vikaa että veivät meidät viimeisille sukelluksille The Pitiin ja Pet Cemeteryyn. The Pit on n. 120m syvä reikä keskellä viidakkoa. keskellä reikää kohoaa usvasta saari, jonka huippu on n. 30 m syvyydessä. Tuo usva on täälläkin parin metrin paksuinen ja sen alla on suolaista kristallinkirkasta vettä. Näkyvyys on siis jälleen kerran ääretön. Vielä muutama vuosi sitten ainoa vaihtoehto oli hypätä kuuden metrin korkeudesta kaikki kamat päällä tuohon reikään ja kiivetä köyttä pitkin ylös, kamat päällä, sukelluksen päätteeksi. Onneksi siellä on nykyään portaat. Olisi nimittäin takuulla jäänyt tuo hyppy minulta tekemättä…

The Pit n. 8m syvyydestä katsottuna
The Pit
Pet Cemetery puolestaan on todella matala. Tunnin sukellus heiluu 2-6m välissä koko ajan. Jos siis olet epävarma paineen tasauksen suhteen taikka tasapainotuksesi ei ole aivan kunnossa, on tämä ehkä syytä jättää myöhemmäksi. Näkymät täällä olivat kuin unesta. Ahtaita tippukivien välistä uinteja, valtavia "halleja" ja ne valonsäteet. Voi pojat!!! Jeffiä lainatakseni: "You'll be back, You WILL be back!" Pet Cemetery on myös mainio snorklauskohde. Siellä pystyy uimaan pinnassa luolaan sisälle. Maanomistaja olikin sijoitellut näppärästi sähkövaloja muuten sysipimeään luolaan. Lamppu on näillä snorklausretkillä hyvä olla mukana jos vaikka generaattorista sattuu bensa loppumaan retken aikana. Pojat olivat luonnollisesti "hieman" täpinöissään luolassa. Aaron veti kuin vanha tekijä lampun, maskin ja snorkkelin kanssa eikä Henkkakaan paljoa hävinnyt kellukkeiden ja maskin kanssa.

Pet Cemetery
Snorklausretki
Luolastoa
Pet Cemeteryn "sisäänkäynti"
Osoitteessa www.facebook.com/forsmannit on melko paljon kuvia sukelluksilta ja muualtakin. Pahoittelen kuvien huonoa laatua. Jos joku kamerakauppias haluaa sponsoroida matkaamme kunnollisella vedenalaisella kameralla, ole hyvä ja ota yhteyttä sähköpostitse. Otamme sen ilomielin vastaan ja lisäämme mainoksesi jokaiseen mahdolliseen paikkaan, kuljemme mainospaitasi päällämme vaikka koko loppuvuoden sekä muistamme kehua kaikille tapaamillemme ihmisille kuinka erinomainen juuri sinun kamerakauppasi on! :)

Sukellukset saatiin siis kunnialla pakettiin ja molemmat saimme tehtyä suunnitellut 20 sukellusta. Tosin tuo Satun korvatulehdus ja minun keuhkoputken? tulehdus viikon kuumeella meinasivat hiekottaa tavoitteita oikein huolella. No, tippoja korvaan ja antibioottia mahaan ja olimme muutaman päivän kuluttua kuin uusia ihmisiä. Tosin itse odottelin tuon kuurin aloittamista ainakin 5 kuumepäivää, mutta sitten alkoi henkitorvesta kuulua sellainen rapina että totesin antibiootin olevan ainoa vaihtoehto.

Kai se nyt korppee kun on kuumetta...
Entisten naapuriemme saavuttua Playa del Carmeniin oli aika pyörähtää sivistyksen parissa. Muinaisen sellaisen siis. Chichen Itza oli kohteen nimi ja matka taittui mukavasti omilla vuokra-autoilla. Kilometri ennen kohdetta oli ystävällinen herrasmies tien poskessa heiluttamassa punaista lippua. Pysähdyimme, tottakai. Mitähän herra haluaisi? Hello hello! Do you want a quide? Ahaa! Homma menee siis näin. Hinta oli täysin linjassa googlettamiimme opashintoihin, mutta päätimme kuitenkin miettiä vielä perille asti. Portilla olikin sitten opas poikineen. Niitä olisi riittänyt varmasti omansa joka ainoalle turistille. Kilpailu tuntuu olevan armottoman kovaa. Päätimme kuitenkin lompsia paikan päällä omin nokkinemme. Olimmehan (lähes) kaikki käyneet lukion ja koulussa opetettu historia oli edelleen täysin hyppysissä. Kiitos vaan Antti!

Chichen Itza
Itse alue taikka kaupunki, kuinka nyt haluaa sanoa, oli varsin vaikuttavan näköinen. Saavuimme paikalle keskipäivällä, vastoin kaikkia mahdollisia ohjeita joita olimme lukeneet. Lämpötila keskellä viidakkoa täysin tyynessä olikin kuin helvetin esikartanossa konsanaan. Jostain syystä kumpikaan meistä ei valittanut...

Tuo luottomme omaan historiantuntemukseemme rapisi melko nopeasti alueella edetessämme. Olikohan se Antti koskaan edes puhunut mitään Mayoista? Todennäköisesti oli, mutta ilmeisen huonosti oli oppi tarttunut. Antti oli siis huono opettaja! Rakennukset olivat kuitenkin taidokkaita ja kaikki oli vimosen päälle jiirissä kuin Kannustalossa konsanaan. Pääosan koko alueen toiminnasta varasti kuitenkin älytön markkinameininki. Kaikki polut oli reunustettu myyntikojuilla joista jokaisesta sai ainakin seitsämää erilaista jaguaaripilliä, Maya-kalenteria taikka -naamiota. T-paidoista ja jääkaappimagneeteista puhumattakaan. Minua ärsytti! Poikia tuo markkinahumu ei vaivannut laisinkaan vaan heidän mielestään oli vallan mahtavaa käydä hypistelemässä muinaisia Maya-aarteita. Hintataso muistoesineillä oli hyvinkin kohtalainen. Jos siis haluat viedä kotiisi matkamuistoja Meksikosta, tee ostoksesi täällä!

Markkinahumua
Tuo opas olisi ollut hyvä valinta. Yhdenkään rakennuksen tai kivikasan vieressä ei ollut minkäänlaista taulua tai muuta infopläjäystä kohteesta. Sisään tullessa ei myöskään jaettu minkäänlaista karttaa alueesta. Olimme siis hivenen kujalla siitä mitä katselimme ja missä kuljimme. No, voipahan taas ruksia yli yhden maailman uusista ihmeistä. Uudestaan en tuonne aivan välttämättä halua. Voin aivan yhtä hyvin käydä vaikka Harjavallan jokavuotisilla markkinoilla, ostaa sieltä kukkopillin, hassunhauskan t-paidan, metrilakua ja ihailla valajapatsasta ja miettiä mitä sekin tarkoittaa ja kuka sen on tehnyt.

Muinaisia Mayoja