|
Playas del Coco |
Reissua on takana 2,5 kuukautta ja reilut 9 olisi siis vielä jäljellä. Entinen 6 viikon ennätys on siis lyöty jo aikoja sitten. Noiden 6-viikkoisten matkojen jälkeen meillä ei ole ollut koti-ikävää, päin vastoin. Joka kerta on raahauduttu lentokentälle ja kotimatkalle silmäkulmat kosteina. Ajatus siitä että joutuisimme lähtemään nyt kotiin, tuntuu pahalta. Koti-ikävästä ei siis ole tietoakaan.
Entäpä pojat sitten? Henkka on vielä niin pieni että sillä on koti siellä missä me kaikki olemme eikä hänellä ole siis minkäänlaista kaipuuta kotinurkille. Voisin väittää Herran olevan onnellisin koko orkesterista. Tottakai, kun muistelemme kotiamme ja elämää Suomessa, mieleen tulee paljon mukavia asioita ja touhuja. Päikky, Tea ja kynsilakka, Mummi ja Vaari, Jyrki ja Mia ja tietenkin Vertti taitavat olla ne tärkeimmät.
|
Henkan tyylinäyte |
Aaronilla puolestaan on välillä isokin ikävä koulua, kavereita, kotia, jalkapalloreenejä, kiekkoreenejä ja tietenkin mummia ja vaaria ja Jyrkiä ja Miaa. Tämäkin ikävä karisee pois kun mietimme mitä kaikkea kivaa olemme matkallamme kokeneet ja mitä vielä tulemme kokemaan. Tuota tuskaa voi myös hetkellisesti lievittää nykyteknologian avulla ottamalla vaikkapa videopuhelun kotisuomeen. Tosin puhelun päätyttyä tuska on vielä hiukan isompi kuin ennen puhelua. Hetken! :)
|
Aaron odottaa kuumeisesti synttäreitä ja bubble makeria... |
Päätös irtiotosta tuntuu siis edelleen täysin oikealta vaikka ennen matkan alkua se arveluttikin. Ja tuossa päätöksessä erityisesti se että tulemmeko kenties maitojunalla takaisin, meneekö reissu tappeluksi, vai lusimmeko koko reissun kotia ikävöiden ihan vain siksi että luonto ei anna periksi palata ennenaikaisesti takaisin. Tottakai ainahan voi tapahtua kaikenlaista ja paluu kotiin onkin edessä jonkin muun kuin kyllästymisen takia. Eletään kuitenkin päivä kerrallaan jokaisesta hetkestä nauttien ja tehdään sitten peliliikkeitä tarpeen vaatiessa.
|
Me |
Meillä siis menee hyvin. Tottakai pitää välillä ottaa romanssin kanssa yhteen, mutta sitä on tapahtunut yllättävän vähän. Pieni nahina pitää mielen virkeänä ja ne on nopeasti käsitelty loppuun. Kaipa tuo sanailu jotenkin myös puhdistaa ilmapiiriä ja mieltä. Pojat puolestaan ottavat yhteen noin tunnin välein. Välillä kyse on siitä kumman uimahousut riippuvat paremmilla pyykkipojilla kiinnitettyinä narulla taikka siitä voittaako salama-kalsarit spiderman-kalsarit vai juurikin toisin päin! Taisteluja elämää suuremmista asioista siis. :)
|
Altaasta |
|
Hauskaa on! |
|
Salaattia, kanaa ja pullaa |
Arki täällä Costa Rican Playas del Cocossa on lähtenyt rullaamaan mukavasti. Asunto on mitä mainioin uima-altaineen, omine keittiöineen ja makkareineen. Perjantaina sain ruoaksi pihviä, mutta se toinen teemaperjantain aihe siirtyi ilmeisesti tulevaisuuteen. ;) Aaron käy aamuisin koulua ja Henkka täyttelee puuhakirjoja, piirtelee päiväkirjaan tai suorittaa jotain muuta 4-vuotiaan päätehtävää. Iltapäivät menevätkin sitten joko uima-altaassa tai muiden lasten kanssa hieman kuivemmissa leikeissä. Itse kävin heti tänne saavuttuamme paikalliset sukelluskeskukset läpi ja lähetin heille CV:ni josko saisin jotain "töitä". No, Rich Coast Diving nimisessä keskuksessa tuntui olevan tarvetta kouluttajalle ja olenkin siellä jo pari päivää jaloissa pyörinyt. Rahaa en hommasta tietenkään saa, mutta saammepahan sukeltaa Satun kanssa ilmaiseksi mielin määrin ja siinä sivussa hoitaa rouvan DM kurssin loppuun. Hyöty on siis molemminpuolista. Ja kuka tietää vaikka tämän yhteistyön sivutuotteena syntyisi jotain muutakin…
|
Manta Ray |
|
Kalaa |
|
Lisää kalaa |
Itse kylä on kohtalaisen pieni ja kaupoista saa lähes kaikkea. Hintataso on hieman Meksikoa korkeampi, mutta ruokakuluissa säästyy huomattavasti rahaa kun on kunnon keittiö jossa voi itse kokata päivän ruoat. Ranta puolestaan on kaunis sekin, mutta toisin kuin Meksikossa, siellä ei oikein pysty viettämään aikaa. Hiekka on mustaa ja siksi tulikuumaa. Paljain jaloin on mahdoton kävellä "kuivalla" hiekalla. Lisäksi tyynenmeren mainingit lyövät rantaan sellaisella voimalla ettei sinne oikein uskalla poikia päästää. Toki myös tuo musta hiekka tekee rantavedestä melkoista kuravelliä. Poikia ja varsinkaan Henkkaa tuo velli ei jostain syystä työnnä luotaan. :) Lämpötila heiluu päivisin 37 asteen nurkilla ja öisin se laskee kai jonnekin 25 tuntumaan. Välillä oikein suojaisassa paikassa on ohikiitävän hetken ajan tuntunut että nyt on liian lämmin, mutta tarkemmin ajateltuna, ei todellakaan ole, vaan varsin sopiva!!! :)
Ai niin. Niitä kamerakauppiaiden yhteydenottoja odotellaan edelleen kuumeisesti. Myös yhteydenotot muilta lukijoiltamme ovat tervetulleita. Jos siis haluat kysyä meiltä jotain, lähetä rohkeasti viestiä joko suoraan alle tai sähköpostiin. Vastaamme erittäin mielellämme!
Vertiltä (ja meiltä muilta) myös terkkuja sinnepäin. Olemme nyt lukeneet useampana iltana (useampaan kertaan) teidän blogianne iltasaduksi, ja kovasti on kysymyksiä tullut :)
VastaaPoistaHyvin kirjoitatte kyllä tapahtumistanne!
Minäkin eksyin sattumalta tänne blogia lukemaan ja iskee kyllä matkakuume taas päälle pahasti. :) ihanan näköisiä paikkoja ja hauska lukea teiän seikkailuja.
VastaaPoistaTerveisin Iina - Sahramista