Tulum ja Chichen Itza

Adam's… or was it Forsman's family with Jeff and Gosia

Niin se aika rientää kun on mukavaa. Kuukausi on mennyt kuin siivillä, toisin kuin Floridassa. Tulum on jäänyt mieliimme todella positiivisena paikkana. Elämä on yksinkertaista, kiireetöntä, rauhallista ja kaikkea sitä mistä olemme haaveilleetkin. Uudestaanhan siellä on varmasti joskus käytävä. Ei välttämättä pelkästään yleisen ilmapiirin, rantojen taikka edullisuuden takia, mutta ainakin Cenotet on nähtävä uudelleen. On ne niiiiin mahtavia. Sen verran oli Jeffissä ja Gosiassa markkinamiehen vikaa että veivät meidät viimeisille sukelluksille The Pitiin ja Pet Cemeteryyn. The Pit on n. 120m syvä reikä keskellä viidakkoa. keskellä reikää kohoaa usvasta saari, jonka huippu on n. 30 m syvyydessä. Tuo usva on täälläkin parin metrin paksuinen ja sen alla on suolaista kristallinkirkasta vettä. Näkyvyys on siis jälleen kerran ääretön. Vielä muutama vuosi sitten ainoa vaihtoehto oli hypätä kuuden metrin korkeudesta kaikki kamat päällä tuohon reikään ja kiivetä köyttä pitkin ylös, kamat päällä, sukelluksen päätteeksi. Onneksi siellä on nykyään portaat. Olisi nimittäin takuulla jäänyt tuo hyppy minulta tekemättä…

The Pit n. 8m syvyydestä katsottuna

The Pit

Pet Cemetery puolestaan on todella matala. Tunnin sukellus heiluu 2-6m välissä koko ajan. Jos siis olet epävarma paineen tasauksen suhteen taikka tasapainotuksesi ei ole aivan kunnossa, on tämä ehkä syytä jättää myöhemmäksi. Näkymät täällä olivat kuin unesta. Ahtaita tippukivien välistä uinteja, valtavia "halleja" ja ne valonsäteet. Voi pojat!!! Jeffiä lainatakseni: "You'll be back, You WILL be back!" Pet Cemetery on myös mainio snorklauskohde. Siellä pystyy uimaan pinnassa luolaan sisälle. Maanomistaja olikin sijoitellut näppärästi sähkövaloja muuten sysipimeään luolaan. Lamppu on näillä snorklausretkillä hyvä olla mukana jos vaikka generaattorista sattuu bensa loppumaan retken aikana. Pojat olivat luonnollisesti "hieman" täpinöissään luolassa. Aaron veti kuin vanha tekijä lampun, maskin ja snorkkelin kanssa eikä Henkkakaan paljoa hävinnyt kellukkeiden ja maskin kanssa.

Pet Cemetery

Snorklausretki

Luolastoa

Pet Cemeteryn "sisäänkäynti"

Osoitteessa www.facebook.com/forsmannit on melko paljon kuvia sukelluksilta ja muualtakin. Pahoittelen kuvien huonoa laatua. Jos joku kamerakauppias haluaa sponsoroida matkaamme kunnollisella vedenalaisella kameralla, ole hyvä ja ota yhteyttä sähköpostitse. Otamme sen ilomielin vastaan ja lisäämme mainoksesi jokaiseen mahdolliseen paikkaan, kuljemme mainospaitasi päällämme vaikka koko loppuvuoden sekä muistamme kehua kaikille tapaamillemme ihmisille kuinka erinomainen juuri sinun kamerakauppasi on! :)

Sukellukset saatiin siis kunnialla pakettiin ja molemmat saimme tehtyä suunnitellut 20 sukellusta. Tosin tuo Satun korvatulehdus ja minun keuhkoputken? tulehdus viikon kuumeella meinasivat hiekottaa tavoitteita oikein huolella. No, tippoja korvaan ja antibioottia mahaan ja olimme muutaman päivän kuluttua kuin uusia ihmisiä. Tosin itse odottelin tuon kuurin aloittamista ainakin 5 kuumepäivää, mutta sitten alkoi henkitorvesta kuulua sellainen rapina että totesin antibiootin olevan ainoa vaihtoehto.

Kai se nyt korppee kun on kuumetta...

Entisten naapuriemme saavuttua Playa del Carmeniin oli aika pyörähtää sivistyksen parissa. Muinaisen sellaisen siis. Chichen Itza oli kohteen nimi ja matka taittui mukavasti omilla vuokra-autoilla. Kilometri ennen kohdetta oli ystävällinen herrasmies tien poskessa heiluttamassa punaista lippua. Pysähdyimme, tottakai. Mitähän herra haluaisi? Hello hello! Do you want a quide? Ahaa! Homma menee siis näin. Hinta oli täysin linjassa googlettamiimme opashintoihin, mutta päätimme kuitenkin miettiä vielä perille asti. Portilla olikin sitten opas poikineen. Niitä olisi riittänyt varmasti omansa joka ainoalle turistille. Kilpailu tuntuu olevan armottoman kovaa. Päätimme kuitenkin lompsia paikan päällä omin nokkinemme. Olimmehan (lähes) kaikki käyneet lukion ja koulussa opetettu historia oli edelleen täysin hyppysissä. Kiitos vaan Antti!

Chichen Itza

Itse alue taikka kaupunki, kuinka nyt haluaa sanoa, oli varsin vaikuttavan näköinen. Saavuimme paikalle keskipäivällä, vastoin kaikkia mahdollisia ohjeita joita olimme lukeneet. Lämpötila keskellä viidakkoa täysin tyynessä olikin kuin helvetin esikartanossa konsanaan. Jostain syystä kumpikaan meistä ei valittanut...

Tuo luottomme omaan historiantuntemukseemme rapisi melko nopeasti alueella edetessämme. Olikohan se Antti koskaan edes puhunut mitään Mayoista? Todennäköisesti oli, mutta ilmeisen huonosti oli oppi tarttunut. Antti oli siis huono opettaja! Rakennukset olivat kuitenkin taidokkaita ja kaikki oli vimosen päälle jiirissä kuin Kannustalossa konsanaan. Pääosan koko alueen toiminnasta varasti kuitenkin älytön markkinameininki. Kaikki polut oli reunustettu myyntikojuilla joista jokaisesta sai ainakin seitsämää erilaista jaguaaripilliä, Maya-kalenteria taikka -naamiota. T-paidoista ja jääkaappimagneeteista puhumattakaan. Minua ärsytti! Poikia tuo markkinahumu ei vaivannut laisinkaan vaan heidän mielestään oli vallan mahtavaa käydä hypistelemässä muinaisia Maya-aarteita. Hintataso muistoesineillä oli hyvinkin kohtalainen. Jos siis haluat viedä kotiisi matkamuistoja Meksikosta, tee ostoksesi täällä!

Markkinahumua

Tuo opas olisi ollut hyvä valinta. Yhdenkään rakennuksen tai kivikasan vieressä ei ollut minkäänlaista taulua tai muuta infopläjäystä kohteesta. Sisään tullessa ei myöskään jaettu minkäänlaista karttaa alueesta. Olimme siis hivenen kujalla siitä mitä katselimme ja missä kuljimme. No, voipahan taas ruksia yli yhden maailman uusista ihmeistä. Uudestaan en tuonne aivan välttämättä halua. Voin aivan yhtä hyvin käydä vaikka Harjavallan jokavuotisilla markkinoilla, ostaa sieltä kukkopillin, hassunhauskan t-paidan, metrilakua ja ihailla valajapatsasta ja miettiä mitä sekin tarkoittaa ja kuka sen on tehnyt.

Muinaisia Mayoja