Tulum, Meksiko

Aivan reissun alkusuunnitelmiin ei koko Meksiko kuulunut ollenkaan, mutta nyt kun olemme olleet täällä pari viikkoa, ei kaduta kyllä pätkääkään että tulimme. Aivan mahtava paikka! Riittävän pieni, halpa, rauhallinen, kauniit ja siistit rannat ja ihmiset ystävällisiä (niin ystävällisiä kuin Meksikolaiset vain voivat olla). Toki tuo kielimuuri varmasti leventää tuota kuilua, eikä Meksikolaisten haluttomuus edes yrittää puhua englantia tee muurista yhtään sen matalampaa. Itse sentään yritän, mutta yleensä Satu saa hoidella nuo ruokien tilaukset sun muut päivittäisasiat. Onhan sillä kuitenkin vissiin kahden tunnin kokemus kansalaisopiston Espanjan alkeista. Tuon kahden tunnin aikana se oppi sanomaan "Venezuela" oikein... Olen kyllä itsekin varautunut ankaraan espanjan opiskeluun ja tallensin puhelimeen kolmen tunnin mittaisen espanjan kielikurssin jonka jälkeen perusasioiden pitäisi hoitua kuin vettä vaan. En kuunnellut tuota tallennetta ennenkuin lähdimme. Nyt olen kuunnellut sen kerran ja sieltä opitut: "Haluaisin huoneen merinäköalalla!" tai vaikkapa "Saisinko karitsaa punaviinikastikkeessa!" - ilmaisut ei oikein ole tarpeen tällä meidän reissulla. :)

Ystävänpäiväpizza

Mr. Pulla

Mr. Spagetti

Olemme kuitenkin saaneet vatsan täyteen päivittäin. Nuudeleilla, fajitaksilla, tacoilla, spagetilla ja pizzallakin. Oli muuten ensimmäinen oikeasti hyvä ulkomailla syömäni pitsa. Tuohon hyvyyteen vaikuttanee myös kattava maustevalikoima joista parhaaksi osoittautui hienonnettu kuivattu chilijauhe. Uskomattoman herkullista! Chileistä puheen ollen, täällä on ruokakaupassa pidempi chilihylly kuin sipsihylly ja sipsihyllystä yli puolet on chili-sipsejä! Nam! Ainiin. Suklaamuffinssit, mallia Tauno Kallio, eli pään kokoiset, maksavat kaupassa 35 senttiä. Kyllä, luit aivan oikein. Niitä kun tempaisee aamiaiseksi yhden, ei takuulla ole nälkä ennen viittä!

Nyt minä ymmärrän miksi kaikki opettajakaverini ovat jatkuvasti "online"

Päivät täällä menevät yleensä siten että Aaronilla on aamulla pari tuntia koulua ja sen jälkeen suuntaamme rannalle tai sukelluspäivänä suuntaamme heti aamusta keskukselle ja sieltä kohteeseen. Meressä ei juuri ole nähtävää, ainakaan tässä aivan lähellä. Ihan kivasti on kaloja ja kilpikonnia, mutta korallit ovat tasaisen harmaita. Jos siis olet tulossa Tulumiin, unohda merisukellukset ja keskity cenoteihin. Cenotet ovat mielettömiä! Piste! En olisi ikinä osannut kuvitellakaan minkälaista on sukeltaa niissä. Kuvia katsellessani ajattelin että nojoo, käydään nyt kattomassa… Vesi on käsittämättömän kirkasta ja näkyvyys sen myötä aivan tolkuton. Lisäksi ne maisemat! Voi tsiisus minkälaisia kalliomuodostelmia, tippukiviä, valonsäteitä, ym. Niitä ei vaan pysty sanoin eikä kuvin kertomaan, ne on koettava itse! Tätä ylistyslaulua on siis turha jatkaa tässä. Tule ja koe itse!

Stairway to Heaven

Cenote Angelita. Syvyyttä 28m ja tuon 2m paksun usvan alla toinen mokoma lisää yhtä kirkasta vettä.

Sukellusten aikana pojat on joko kahdestaan taikka täällä asuvan suomalaisen Jennin kanssa. Sukelluskeskuksen Gosia tuntee Jennin ja myi hänet meille lapsenlikaksi. Ensikosketuksemme ihmiskauppaan on nyt siis tosiasia. Jenni on kuulemma ihan sika kiva! ja pojat viihtyivätkin hyvin hänen kanssaan. :) Jos pojat on kahdestaan, heidät on kohtuullisen helppo lahjoa karkilla tai muilla herkuilla olemaan ihmisiksi sukelluksen ajan. Aika kuluu palloa potkiessa ja viidakkoa tutkiessa. Yleensä tuollaisen päivän päätteeksi ollaan jääty kyseiselle cenotelle vielä iltapäivän ajaksi snorklaamaan ja hyppimään. Hurjin (Satu) veti kolmesta metristä päälleen ja sai ulkokorvaan tulehduksen (ei se ny siitä tullu, sanoo oikolukija). Nyt on siis viikon verran rauhallisempaa sukellusten ja muiden vesileikkien suhteen. Video tuosta suorituksesta on myynnissä eniten tarjoavalle… :)

Angelita pinnalta 

Siitä sisään kolmen metrin jättiloikalla

Poikien uusi lemmikki

Keskus jota käytämme on nimeltään Tulum Scuba. Tai no, oikeastaan se ei ole keskus vaan kahden hengen, Jeff:n ja Gosia:n, pyörittämä pieni yritys joka täyttää säiliönsä Xibalba nimisessä keskuksessa. Molemmat heistä ovat todellisia ammattilaisia ja varsinkin Jeff tuntee kaikki paikalliset cenotet kuin omat taskunsa. Jeff on pyörinyt Tulumissa vuodesta -94 alkaen ja asunut täällä vakituisesti -97 lähtien. Sukellusten hintakin on maltillinen 70$/päivä/hlö joka pitää sisällään kaksi sukellusta omilla varusteilla. Tuohon päälle tulee toki vielä pääsymaksu cenotelle. Ne kun sattuvat olemaan jonkun mailla ja niistähän onkin sitten hyvä pyytää mitä tahansa. Hinnat kuulemma vaihtelevat lähes päivittäin ja tuntuukin siltä että se määräytyy ihan pärstäkertoimen mukaan. Yleisesti nuo hinnat pyörivät 100-400 peson (5-20€) välillä ja ne maksaa ihan mielellään koska fasiliteetit ovat alueilla kunnossa. Toki Meksikolaista mittapuuta käyttäen.

Jeff

Uimarannalle on hotellistamme matkaa 25 kilometriä, mutta tie on hyvä ja Dodge/Hyundai tai mikä ikinä lieneekään, vie meidät reilussa vartissa perille. Aluksi rannalta oli vaikea löytää ns. yleistä rantaa jonne pääsisi helposti ja saisi pysäköityäkin kohtuullisen helposti. Meksikon lain mukaan kaikki rannat ovat julkisia, mutta nuo hotellit ym. rantabaarit luovat helposti vaikutelman että mene pois meidän mailtamme. Hetken arvottuamme tuuppasimme koslan jonkun hotellin parkkiin ja marssimme muina miehinä rantaan ja valtasimme siitä pari tuolia varjon alta. Muodon vuoksi hain kaikille vielä pirtelöt. Nyt olemme viettäneet koko ajan samassa paikassa. Kai ne luulee jo että me asumme siellä. No, meillä on onneksi valttikortti hihassa siltä varalta että meidät yritetään häätää. Paikan omistaja jutteli kanssamme ensimmäisenä päivänä joten eiköhän Richardin nimen mainitseminen saa häätäjän luikkimaan tuloksekkaampiin tehtäviin. Myös jos me häivymme, häipyy omistajan pojalta leikkikaveri.

Tulevaisuuden Tarzan

Ranta on kaunis, puhdas ja väljä. Mahtavia aaltoja joissa pojat ovatkin surffanneet ja taas surffanneet. Äiti saa ottaa lähes rauhassa aurinkoa ja nauttia itäisen naapurimaamme komeista uroista komeissa 80-luvun uimahousuissaan ja iskä nautti samaisen naapurivaltion 80-luvun tyyliin yläosattomina kulkevista naaraista. WIN - WIN tilanne siis! :)

Tylsää... 

Siis ihan sikatylsää...

Paikallinen muinaiskulttuuri puolestaan on jäänyt meiltä lähes huomiotta. Ei yhden ainoata Maya-temppeliä ole kierretty. Vielä. Pakkohan niitäkin on käydä katsomassa jossain välissä. Ainakin Chichen Itza olisi things to do-listalla. Ehkä odotellaan kavereita jotka saapuvat vajaan viikon kuluttua Playa del Carmeniin ja mennään sitten heidän kanssaan. Tervetuloa Jassu ja Pera! Teitä onkin jo odoteltu! Ja erityisesti niitä tuliaisia!