Miami - Tulum, Meksiko

Voik sä vetää mulle yhen tason???

Viime hetken Espanjan preppausta phrasebookista

Matka Miamista Meksikoon alkoi vajaan kolmen tunnin lennolla Guatemalaan. Pyörät irtosivat kiitotiestä 19.30 aikoihin ja koskettivat maata Guatemala Cityssä 21.20 tietämissä. Olimme varanneet pahamaineisesta kaupungista majoituksen etukäteen ja samaisen hotellin kuljettaja oli meitä kentällä vastassa. Ensivaikutelma yön pimeinä tunteina ei ollut kovinkaan kummoinen. Kaikki paikat rempallaan kentältä hotellille asti. Itse hotelli, Panamerican, ei sekään näyttänyt ulospäin erityisen tasokkaalta, mutta sisäpuolelta se oli varsin viihtyisä. Tuli mieleen Marokon ja Marrakeshin Riadit. Nukkumatti tuli kohtalaisen nopeasti vaikka itse sijoittautuminen sänkyihin oli perin outo; kaikilla oli oma punkka, eikä kukaan (Satu) tökkinyt yöllä kylkiluiden väliin…

Seuraavana aamuna samainen taksikuski tuli noutamaan meitä ja heitti meidät "bussiasemalle" josta jatkaisimme matkaamme bussilla, milläpä muullakaan, kohti Floresia. (30€/nenä) Bussi lähti ajallaan ja oli ns. 1. luokan auto. Käytännössä siis sellainen miljoonan ajettu -90-luvulla valmistettu perusbussi jossa ilmastointi, ihme kyllä, toimi, ja se puhalsi täysillä koko 10 tunnin matkan. Päivänvalossa Guatemala City näytti hyvin rauhalliselta ja turvalliselta kaupungilta. Ehkä nuo varoitukset sen turvattomuudesta ja vaaroista on kuitenkin hiukan liioiteltuja. No, saattaa olla että jalkaudumme tähän kylään paremmin tuonnempana.

Normi meno päällä

Normi meno päällä

Pojilla matka meni taas kerran erinomaisesti. Ei ensimmäistäkään raivokohtausta autossa taikka taukopaikoilla. Ehkä herroja jännitti uusi maisema ja käydyt keskustelut uudesta kulttuurista ja siitä miten täällä tulee toimia eri tavalla kuin USA:ssa. Viimeinen oljenkorsikin, iPadit, otettiin käyttöön vasta myöhään iltapäivällä.

Floresiin saavuimme 19.00 jälkeen ja otimme taksin kun tuota kampetta on "hieman" mukana eikä tuo mukulakivikatu ja väsyneet matkalaiset ole aivan paras yhdistelmä. Puhumattakaan siitä että meillä ei ollut oikeastaan hajuakaan missä varaamamme Hotel Casa Azul sijaitsi. 10 minuutin rytyytyksen jälkeen olimme perillä. Hieno hotelli komealla näköalalla järven rannassa eikä 40€ hintakaan ollut ollenkaan paha.

Flores

Tälle päivälle oli vielä ohjelmassa seuraavan päivän bussilippujen hommaaminen mikä osoittautuikin erittäin helpoksi. Niitä myytiin käytännössä kaikkialla ja jokaisen hotellin respassa oli jonkinmoinen mainos heidän myymistä lipuista ja retkistä. Hätäpäissämme emme kuitenkaan huomanneet oman hotellimme mainosta ennenkuin palatessamme lipunostoreissultamme…

Völillä täytyy hiukan huilata

Mikähän matemaattinen yhtälö on ratkaisun alla?

Seuraava päivä meni taas bussissa matkalla Floresista Belizen kautta Meksikon Chetumaliin. (28€/aik., lapset ilmaisia) Tällä kertaa alla oli 15-paikkainen pikkubussi. Tässä ei ilmastointi toiminut eikä liioin puhallinkaan, mutta onneksi ikkunat sai auki. Tunnelma siis oli varsin lämminhenkinen. Rajamuodollisuudet Belizen rajalla sujuivat kivuttomasti samoin kuin Meksikon rajalla. Ainoa ärsyttävä piirre oli nostella kaikki tavarat auton ikkunasta ulos ja marssia niiden kanssa tulliin ja takaisin autoon. Meksikon rajalla pelotti aivan hulluna kun läpivalaisun jälkeen setä käski painaa nappia. Keskellä salia oli pömpeli jossa oli nappi ja kaksi lamppua, punainen ja vihreä. Otsa hiessä vein värisevän käteni lähemmäs nappia. Mitä tästä tapahtuu??? Syke oli lähellä kahtasataa, kuin haluatko miljonääriksi pelissä konsanaan. Naks! Lukitsin vastauksen ja vihreä valo syttyi. Mitä helvettiä? Mikä tämä oli? Ei mitään räjähdyksiä tai torvifanfaareita… OK! You can go, sanoi setä. Autossa minua sivistettiin että pömpelissä on satunnaisgeneraattori ja sen perusteella räjäytetään laukut auki tiskille tai sitten ei. Nerokasta sanon minä! Myös tällä matkalla, joka kesti vaivaiset 9 tuntia, pojat olivat kuin enkeleitä. Olimme varautuneet Satun kanssa käsiraudoilla ja kloroformilla pahimman varalle, mutta jouduimmekin palkitsemaan mussukat illalla Meksikon Chetumalissa… kuka arvaa millä??? No Burger Kingillä tietenkin! Tosin Mäkkäri olisi kuulemma ollut parempi. :)

Seuraavana aamuna oli ohjelmassa vuokra-auton nouto ja muutaman tunnin veto Tulumiin. Tulumista vuokrasimme huoneen kuukaudeksi n. 700€ hintaan ja auto maksaa n. 300€ kuukaudessa. Majapaikkamme sijaitsee 20km Tulumin keskustasta Coban suuntaan ja valitsimme sen puhtaasti sen edullisuuden vuoksi. Keskustan tuntumasta emme onnistuneet löytämään oikeastaan edes hostellin dormia alle tonnilla. Ja pääsemmepä nyt kulkemaan täysin vapaasti minne huvittaa ja milloin huvittaa.

Allas

Suunnitelmissa oli olla hotellissamme vielä ennen auringon laskua koska olimme luvanneet kuvata videotervehdyksen huomenta suomeen. Emme olleet, joten seuraava aamu olikin sitten hieman kiireisempi tuon tervehdyksen laatimisen kanssa. Katsoimme aamulla allasta ja totesimme että eiköhän lähdetä rannalle. Allas on ihan uimakelpoinen ja kovassa käytössä poikien puolesta, mutta ei se nyt niin edustava ole että sitä viitsisi mainostaa. Rannalle päästyämme teimme muutaman koekuvauksen ja sen jälkeen laakista purkkiin. Olisihan tuosta parempikin voinut tulla, mutta näillä mentiin. Ehkä sitten ensi kerralla, jos sellaista tulee, saamme hieman laadukkaamman aikaiseksi.

Tien puolelta

Nyt olemme siis Tulumissa vähintään kuukauden ja odotukset on korkealla ainakin sukellusten suhteen. Täällä on älyttömästi cenoteja, http://fi.wikipedia.org/wiki/Cenote joihin pääsyä odottamme innolla. Saapa nähdä viekö luolasukeltaminen mennessään ja päätämme jäädä tänne pidemmäksikin aikaa…