Ensipuraisu Filippiineistä

Matka Kuala Lumpurista jatkui maailman parhaan halpalentoyhtiön, Air Asian, siivillä kohti Filippinejä ja tarkemmin sanottuna Kaliboa. Kalibossa oli pakko viettää yksi yö ennen seuraavan päivän lentoa Cebu Airilla kohti Cebua. Toki suoriakin lentoja olis löytynyt, mutta pers'aukisia kun olemme, valitsimme halvimman vaihtoehdon. Maailmanympärilippuumme ei siis kuulu ainuttakaan lentoa Aasiassa vaan jätimme ne tietoisesti pois huippuedullisten halpalentoyhtiöiden takia. Toki lippuja ostaessamme meillä ei ollut hajuakaan minne päin Aasiaa edes halusimme… 

lähestulkoon tein valituksen...

Kaliboon ei ole mitään syytä jäädä pidemmäksi aikaa. Koko kaupunki tuntuu toimivan ainoastaan pakollisena etappina joko Boracaylle matkaaville taikka jatkolentoja odottaville. Lämpötila oli kylässä samaa luokkaa KL:n kanssa, mutta meidän vietettyä koko viikon ilmastoiduilla ostareilla, meinasi tulla ihan hiki! Päätimme alkaa hiljalleen sopeutumaan kuumaan ilmanalaan ja laitoimme huoneemme ilmastoinnin 27 asteeseen. Alun perin olimme tosin päättäneet jättää sen kokonaan sammuksiin mutta puolen yön jälkeen lakanoihin muumioitunut Jari luovutti ja kävi kääntämässä I/O-kytkintä. Jo vain alkoivat lakanat irtoilla ruhosta kuin itsetään.

Seuraavan päivän siirtyminen kohti Malapascuaa alkoi leppoisalla 45 minuutin lennolla Cebuun. Kentällä meitä oli vastassa kuski kuten olimme sopineetkin. Ennen autoon hyppäämistä kävin vielä tyhjentämässä lentokentän pankkiautomaatin, koska saarella ei ole automaattia.

Automatka otti kolme tuntia ja maisemat matkan varrella olivat kuin hirmumyrskyn jäljiltä. Edelleen. Katottomia taloja, kaatuneita puita, romuttuneita veneitä ym. oli joka puolella. Kaikkialla oli kuitenkin jonkinlainen rakennus- tai uudistustyö käynnissä. Täällä on ollut varmasti melkoinen sotku heti myrskyn jälkeen jos vielä lähes vuosi Haynanin jälkeen paikat ovat näin rempallaan. Toki työtahti ei tunnetusti Aasian suunnalla ole vallan kauhean kova, eli voi olla että hävitys on ollut juurikin tätä luokkaa. Väistämättä tuli mieleen että olikohan kohdevalintamme kuitenkaan ihan oikea koska myrsky iski melko pahasti juuri Malapascualle. Saapa nähdä.

Perillä Cebun pohjoiskärjessä meitä oli odottamassa vene joka veisi meidät saarelle. Tunsin oloni jotenkin kiusaantuneeksi kun en ollut saanut nostella rinkkojamme ainakaan kahteen vuorokauteen kertaakaan. Kuala Lumpurissa se oli vielä aivan sallittua mutta Filippiineille astumisen jälkeen ei. Raja Aasialaiselle ystävällisyydelle siis kulkee jossain lempikaupunkimme ja Kalibon välillä.

Perillä saarella ja Thresher Shark Diverseilla meitä oli vastassa Candice, keskuksen pr-henkilö, jonka tehtävänä on huolehtia asiakkaiden hyysäämisestä. Homma toimi kuin se kuuluisa junan vessa. Ensin paperityöt, sitten sukelluskamat ja brieffaus toimintatavoista joka piti sisällään jopa venebrieffin puista pienoismallia apuna käyttäen. Lopuksi vielä saatettu kierros kylän kapeilla kujilla ettemme välttämättä eksyisi aivan heti. Käsittämättömän tehokasta ja toimivaa ja Candice tuntui jopa nauttivan saadessaan auttaa ja opastaa meitä. Lopuksi oli edessä matka kotiimme ja hykertelinkin jo että nyt pääsee kantamaan rinkkoja ja hinaamaan homo-trolleyta hienossa hiekassa. Pyh ja pah! Jostain keskuksen uumenista sinkosi ryhmä paikallisia herroja riipimään reput selästämme ja kassit käsistämme… 

Uusi kotimme on nimeltää Hiltey's Hideout Homes (11€/yö) ja sitä pyörittää Saksalainen 170kg herrasmiesjuoppo, joka sammuu iltaisin ennen yhdeksää ja avaa aamun ja kaljan 12 tuntia myöhemmin. Koti on pieni ja ahdas, mutta aivan riittävä tarkoituksiimme. Oma pieni keittonurkkaus tuo paljon iloa päiviin ja varsinkin aamuihin iskän paistaessä ja heittäessä lättyjä aamupalaksi. Jumaloiva katse pienten poikien (ja äidin) silmissä on joka kerta näkemisen arvoinen. :) Toki tuohon ruokavalioon luo haasteensa tarvikkeiden saatavuus. Saarella kun ei ole mitään super markettia vaan pieniä kioskeja joissa on myynnissä milloin mitäkin. Suurimman yllätyksen minulle toi huoneen-, tai siis, auringonporottamanlämpöisessä kioskissa kovana pysyvä voi ja juusto. Mitään kylmälaitteita siis noissa kioskeissa ei ole.

Hiltey's

Ruoka ei täällä ole kallista ja itse sitä teemmekin vain tekemisen riemusta. Amerikkalaisen aamupalan taikka riisi- kasvis- kanasekoituksen saa läheisestä Ging Ging's ravintolasta noin eurolla. Saarelta löytyy myös yksi pizzeria jossa olemmekin viettäneet pizzaperjantaita. Pizza on huippuhyvää eikä n.5€ hintakaan päätä huimaa, mutta kuten sanottu, pers'aukiset säästää.

Nousee se

Päivät kuluu sukellellessa, kouluillessa, istuskellessa, uidessa, syödessä ja nukkuessa. Kaikin puolin viihtyisä saari siis. Sukelluksia on neljä päivässä ja riittää kun ilmoittautuu taikka peruu sukelluksensa 30min ennen lähtöä. Erittäin joustavaa siis. Pojat ovat löytäneet uusia kavereita naapurustosta ja he nauttivat täysin siemauksin. Milloin pelataan jalkapalloa, milloin sotaa, milloin uidaan ja milloin taistellaan. VIELÄ ei ole kukaan loukannut itseään, tai ainakaan tunnustanut sitä. :)

Sattuu… Ei satu…