Kuala Lumpur

Matka toiselle puolelle maapalloa alkoi siis varsin epämiellyttävissä merkeissä Liman lentokentällä. Huomattuamme kassin uupelon, säntäsin saman tien ulos katsomaan retuuttaisiko kukaan eksynyttä lammastamme. Noin vartin tuloksettoman pyörimisen jälkeen palasin rikospaikalle jossa olikin jo vartija tenttaamassa Satua tapahtumien kulusta. Pullakauppiaan tulkkaamana tietenkin. Hetken kuluttua paikalle saatiin myös poliisi joka johdatti meidät tourist informationiin. Tuo infon täti puolestaan toimi tulkkina meidän ja konstaapelin välillä. Aikansa kyseltyään ja vastauksia kirjailtuaan, juuri sellaiseen pienen pieneen salapoliisin vihkoseen, herra konstaapeli johdatteli meidät kamarille. Siellä istuimme ja odottelimme raportin valmistumista lähemmäs tunnin. Paperin saatuamme palasimme terminaaliin jatkamaan matkaamme.

Kammarin odotushuone

Huvittavinta terminaalin toiminnassa on se että valvontakameroiden tallentamaa kuvaa voi katsoa vasta vuorokauden kuluttua ja poliisilla ei kuulemma ole oikeutta nähdä tuota ensinkään! Kuka niitä sitten katselee ja miksi? Luultavasti herra konstaapelin meille antama rikosilmoitus on myös ainoa kappale koko asiakirjasta.

Edessä oli siis kolme lentoa 48 tunnin sisällä reittiä LIM-LAX-HKG-KUL. Tulee varmasti rattoisa reissu mielialan ollessa "hieman" matalalla. Lisäksi poikia luonnollisesti harmitti menetetyt iPadit.

Saamari kun sapettaa mutta onneksi päikkyläisten tekemä lakki säästyi!

Lennot meni kuitenkin yllättävän kivuttomasti, jos ei istumalihasten kipua oteta huomioon. Pojat pelasivat koneiden omilla näytöillä ja katsoivat elokuvia minkä kerkesivät. Toki välillä nukkumatti vei voiton taistelussa ja herrat nukkuivatkin matkan aikana ihan kohtalaisesti. Äiti ja iskä sen sijaan veti kaksi vuorokautta lähes samoilla silmillä. Äiti samoilla piilolaseilla, silmälasien ollessa jonkun sokean Limalaisen varkaan käytössä…

Saavuimme hotellille aamulla 0300 aikaan ja huone oli aivan siedettävä. 27€ yöstä kun maksaa niin ei voi aivan kauheasti odottaakaan. Tosin maisema huoneen ikkunasta, varsinkin iltaisin, kohotti mukavasti viihtyisyyttä sekä mielialaa.

Viikko lähti käyntiin vahinkoilmoituksen laadinnalla ja tietenkin nukkumalla. Ohjelmaan oli suunniteltu etukäteen akvaariokäynti, sukelluskaupassa käynti, vaatekertojen uusiminen sekä ehkä jotain huvi- tai lintupuistoa. Viikon tärkeimpänä ohjelmana kuitenkin meidän kaikkien mielestä oli Päivi-open tapaaminen. Päivi ja Mika toisivat tullessaan hieman tuliaisia Suomesta meille jokaiselle. Aaronille DVD:n, Henkalle puuhakirjan, äitille ja iskälle molemmille uudet rannekkeet tietokoneisiin ja SALMIAKKIA!!! Päivin jakaessa lahjoja joulupukin tapaan alkoi ihoni kihelmöidä. Kylmä tuskanhiki nousi otsalleni puristaessani nyrkkejäni entistä tiukempaan. Pidättelin totaalista romahtamistani ja itkumyrskyäni katsellessani Päivin jakamia paketteja; yhteenkään kirjekuoreen ei mahdu sitten niin ensimmäistäkään salmiakkituotetta!!! AAAAAARRRRRGGGGHHHHH!!!!

Viikko piti siis sisällään shoppailua, niin ennalta suunniteltua kuin suunnittelematontakin ja Bird Parkin, Aquariumin sekä sisähuvipuisto Berjaya Times Squaren. Ostoskeskukset kuten Suria KLCC, Pavillion ja Berjaya Times Square olivat ennallaan ja uutena tuttavuutena löysimme vielä hieman keskeneräisen KL Sentralin. Tuolla ei ollut vielä juurikaan kauppoja auki, mutta veikkaan että parin kuukauden kuluttua kun palaamme KL:iin sinne on pakko mennä uudelleen. :) Sukellusvarusteiden perässä jouduimme laitakaupungille Zoo Negaran naapuriin, kauppaan nimeltä Rainbow Runners. Varsin hyvä valikoima laadukkaita Mares tuotteita suoraan varastosta ja vielä kohtuulliseen hintaankin. Suosittelen! Myöskin KLCC:n viereisessä valtavassa puistossa sijaitseva "sairaan iso" leikkipaikka sai asiantuntijaraadilta 10/10 pistettä.

Tässä näkyy noin yksi kymmenesosa leikkipaikasta...

Myös akvaario ja lintupuisto olivat edelleen käymisen arvoisia. Jotenkin noista kumpikaan ei enää tällä kertaa säväyttäneet samoin kuin edellisellä kerralla. Tulimme Satun kanssa siihen tulokseen että tähänastinen reittimme ja näkemämme eläimet ja maisemat ovat vaikuttaneet arvostelukykyymme. Hienoja paikkoja kuitenkin molemmat eikä kannata missään nimessä missata, varsinkin jos on lasten kanssa liikenteessä.

Aquariumin pisteet minun silmissäni nousivat huomattavasti tämän julisteen nähtyäni

Liekö lintutieteilijältä loppunut mielikuvitus näitä nimetessään...

Berjaya Times Square sisähuvipuisto oli myös varsin viihdyttävä. Sieltä löytyy laitteita ja kieputtimia kaiken ikäisille. Poikien ehdottomaksi suosikiksi nousi törmäilyautot. Keskellä arkipäivää kun meni puistoon, ei jonoa ollut missään ja herrat istuivatkin autoissa odottamassa uuden rundin alkamista. Toki rataa pyörittävällä herralla oli sen verran pelisilmää että antoi poikien rallata toistakymmentä minuuttia putkeen kun ei kerran ollut jonoa. Hmmm! Mitenkähän Särkänniemessä toimitaan vastaavassa tilanteessa?

Kansainväliset käsimerkit hanskassa

Kaikkia ei karuselli kiinnostanut ihan yhtä paljon, varsinkin jos pakotettiin menemään pikkuveljen kanssa. :)

Viikko KL:ssa meni siis mukavasti ja saimme vakuutusasiatkin hoidettua muutamassa päivässä. Oli myös mukava nähdä Päiviä ja Mikaa ja kuulla kuulumisia koulumaailmasta. Aaron oli myös aivan haltioissaan saamistaan kakkosluokkalaisten kirjoittamista kirjeistä. Aaron lupaa vastata niihin jokaiseen ja saatte ne, kunhan koulu siellä Suomessa taas alkaa.