Guayaquil - Paracas

Guayaquilin hostelli löytyi suhteellisen helposti eikä taksikaan maksanut kuin muutaman taalan. Se miksi päätimme ylipäätään mennä Guayaquiliin, ei ole minulle aivan vielä selvinnyt. Vietimme siellä muutaman päivän lähinnä aikaa tappaen ja miettien minne ja miten seuraavaksi.

Ecuadorin suurin kaupunki on varsin tylsä. Kaikkialla on likaista ja ruuhkaista ja tunnelma on muutenkin jotenkin alakuloinen. Vaikka Kairokin on likainen ja ruuhkainen, siellä on kuitenkin se jokin tunnelma joka saa ainakin minut viihtymään siellä.. Ehkä tähän tunnelmaan voidaan laittaa osasyylliseksi lähtöpisteemme, Galapagos saaret. Paikallinen autokanta kuitenkin virkisti mieltä ja nämä helmet olivatkin usein kohtalaisen hyvässä kunnossakin.

Kaupungin halki virtaavan joen rantaan on rakennettu valtava puistoalue asukkaita ja miksei turistejakin miellyttämään. Siellä oli ihan mukava kävellä ja vertailla tämän puiston leikkipaikkoja aikaisemmin koettuihin. Oli kuulemma ihan kilpailukykyisesti varusteltu. Keskeltä kaupunkia löytyy myös pieni puisto kirkon edestä, joka on täynnä iguaaneja, puluja ja kilpikonnia. Pojat tykkäsi.

Matkamme jatkon kannalta tärkeitä päätöksiä tuli myös tehtyä. Vaihtoehtoja oli auton vuokraamisesta lentämiseen asti. Päädyimme kuitenkin edullisimpaan vaihtoehtoon eli bussimatkailuun. Matkojen kestot vain hirvittivät ja aluksi puntaroimme tekevämme muutaman tunnin vetoja joka päivä kunnes olemme eteläisessä Perussa. Järki kuitenkin voitti ja päädyimme tekemään vaatimattoman 28 tunnin bussimatkan Limaan, viettämään siellä yön ja jatkamaan seuraavana päivänä vielä muutaman tunnin kohti Paracasia. Heleppoo!!! Matka sujui loistavasti. Pojat pelasivat padeilla, nahistelivat, nukkuivat ja takoivat istumella olevaa omaa touch screeniä. Cruz del Sur:in bussi oli siis aivan huippuviihtyisä. Nahkaiset, siis oikeaa nahkaa olevat, tuolit taittuvat mukavasti makuuasentoon, omasta telkusta voi katsella valitsemiaan elokuvia ja ruokahuolto toimii moitteettomasti. Tällainen VIP-luokan lippu kaikilla mukavuuksilla maksaa 100 euron nurkilla per nenä. Rahvaan osastolle olisi päässyt 15 euroa edullisemmin mutta katsoimme että tämä ei ole se oikea paikka säästää. Tuo turistiluokka pitää sisällään samat mukavuudet kuin vippikin, mutta tuolit ovat hiukan kapeammat eivätkä ne kallistu ihan yhtä paljon.

Ensivaikutelma Limasta oli mukava. Majoitus tuntuu tässä 7,2 miljoonan asukkaan kaupungissa olevan yllättävän arvokasta, ainakin bussiterminaalin läheisyydessä. Jouduimme maksamaan hostellistamme 88$ ja huone ei kyllä ollut tuon arvoinen. Aamupala puolestaan oli loistava ja se kompensoi mukavasti aavistuksen ylihinnoiteltua koppia.

Liman bussiaseman "leikkipaikka"

Muutaman tunnin bussimatkan jälkeen saavuimme Paracasiin josta olimme varanneet hostellihuoneen viikoksi. Respan täti esitteli meille vanerista kyhättyä puutarhavajaa ja kysyi että miltäs näyttää? Aaron kertoi heti oman mielipiteensä: "Ei Herrajjumala!!!" Ne kuvat netissä oli kuulemma noista pikkuisen paremmista kivirakenteisista huoneista tuossa talossa. Ai, ihanko totta? Päädyimme kivimalliseen huoneeseen, jonka hinta ei ollut kuin 25€ yö. Viikko täällä, ei muuta kuin reppujen tyhjennys kaappiin ja rentoutumaan. Hetkinen, kaappi, kaappi? Jätetään ne tavarat kuitenkin sinne rinkkaan…

Paracasissa kävelimme rannalla, otimme kiertoajelun erämaahan sekä veneretken Islas Ballestasille, köyhän miehen Galapagoksille. Kunnon uimarantaa kylässä ei ole. Osasyynä tuohon lienee veden viileys sekä muutenkin ei niin kuuma ilmasto. Humboltin virta kun jäähdyttää sopivasti niin vettä kuin ilmaakin. Bussiretki erämaassa oli varsin mukava ja antoi paljon tietoa seudun historiasta, mukaanlukien vuoden 2007 tuhoisasta maanjäristyksestä.

Paracasin satamaa

Perunkoiria ja kohta niitä tulee lisää... 

Pelikaani

Pinkkareita

Veneretki Köyhän miehen Galapagoksille oli ärsyttävä. Täyteen ahdetussa veneessä pari tuntia saarten ympäri siten, että vasen laita osoitti rantaan koko matkan. Itse istuin oikealla puolella näkemättä juuri mitään ja jos nousi seisomaan, kapteeni Messias kehotti välittömästi istumaan alas. Kieltoa uhmaten sain kuitenkin muutaman valokuvan räpsäistyä. Saaret olivat komeat ja lintuja sekä merileijonia siellä oli valtavasti. Rantaan emme siis nousseet missään vaiheessa, vaan nökötimme veneessä koko matkan.

Suunniteltu viikko Paracasissa supistui neljään yöhön, kun päätimmekin jatkaa matkaa. Suunnitelmissa oli mennä Titicaca järven kautta Cuscoon ja Macchu Picchulle, mutta muutimme näitäkin suunnitelmia. Jotenkin tuo jatkuva matkustaminen ja varpaillaan olo seuraavaa lähtöpäivää odotellessa ei miellyttänyt ketään. Varsinkin pojat halusivat, että olisimme pidempään samassa paikassa, ihan niinkuin Costa Ricassakin. Asia selvä. Skipataan Titicaca ja mennään suoraan Cuscoon ja sieltä takaisin Limaan.

Paracasin bussiasema

Bussimatka Cuscoon olisi jälleen varsin leppoisa ja kestäisi ainoastaan 4 + 19 tuntia. Ensimmäinen veto siis Paracasista Nascaan jossa muutaman tunnin odotus ja sieltä Andien yli 19 tuntia Cuscoon. Tuosta matkasta varoiteltiin, että kannattaisi kiertää etelän kautta, joka kestäisi pari tuntia kauemman. Lyhyempi ja siis edullisempi matka olisi kuulemma melkoista rynkytystä. Pyh! Tässä me säästämme ja otamme halvemman. Ei ehkä olisi kannattanut…