Bussimatka Helvetistä

Bussimatka Paracasista kohti Cuscoa alkoi aamupäivällä 11 aikaan. Aluksi oli luvassa kevyt neljän tunnin veto Nascaan ja siellä viiden tunnin odotus ennen seuraavaa 19 tunnin vuoristorataa. Neljä tuntia ei tuntunut missään ja se olikin ohi silmän räpäyksessä. Nascassa emme tehneeet muuta kuin kiertelimme kaupungilla, kävimme syömässä ja istuimme kahvilassa. Täällä niinkin erikoinen ruoka kuin makaroni oli kohtuullisessa hinnassa ja pojat saivat kerrankin vatsan täydeltä mieliruokaansa. Käsittämättömiä hintoja muuten pyytelevät vaikkapa spagetti bolognesesta maailmalla. Yleensä hinta annosta kohden huitelee jossain 10 € tietämissä joka on mielestäni hieman liikaa makaronista ja tomaattisoseesta. Samaisissa ravintoloissa saa kuitenkin vaikka pizzan hiukan reilulla vitosella.

Mr Pasta

Mr Spaghetti

Erinomainen ravintolamme

Nasca

Asemalle palatessamme ja bussin ollessa hieman myöhässä oli luvassa vielä viime hetken jumppatuokio luvassa. Äiti ja pojat vetivät haara-perus hyppyjä ainakin puoli tuntia parkkipaikalla. Luulisi pikkumiehiä väsyttävän kunhan autoon päästään...

Ja niinhän se noutaja tuli. Iskä ja Aaron yläkertaan rahvaan osastolle ja Satu ja Henkka alakertaan porvariston penkeille. Saimme viimeiset liput tähän autoon ja siksi paikat olivat hujan hajan. Yläkerrassa olimme Aaronin kanssa eri penkkiriveillä ja herraa tuntui hiukan jännittävän nukkuminen jopa viiden metrin päässä iskästä. No, mies kuitenkin tummui lähes välittömästi. Itseä ei isommin vielä kymmenen aikaan väsyttänyt ja katselin muutaman elokuvan.

Yhden jälkeen kiskaisin peiton korviin ja koitin nukkua. Ei onnistunut. Bussia tuntui ohjastavan joku vitun Vittipaldi. Kaasupolkimessa oli vain kaksi asentoa; pohjassa ja ei pohjassa. Samat asennot olivat myös jarrupolkimessa. Aina kun lipsahdin tajuttomuuden rajamaille, havahduin kun kierähdin penkiltäni käsinojan päälle tulikuumien jarrujen käryn saattelemana. Ei tullut siis isommin nukuttua.

Myös Satu kampesi yläkertaan joskus ennen viittä ja kertoi Henkan oksentaneen koko matkan ja että hänellä itselläänkin oli huono olo. Menin vapauttamaan vaimon vartiotehtävistä ja vietin hetken jääkylmässä rappukäytävässä  pikkumiehen kanssa lähellä vessaa. Satun tyhjennettyä vatsalaukkunsa yläkautta rahvaan vessaan sain kunnian siirtyä siivoustehtäviin VIP-osastolle. Lattia ja molemmat penkit olivat oksennuksessa. Myös unikaverit ja peitto olivat saaneet osansa Henkan vatsahapoista. Ihme ettei kukaan muu ollut innostunut oksentamaan edes myötätunnosta, tuoksu oli kuitenkin melkoinen…

Loppumatkan vietimme omilla paikoillamme. Aamun valjetessa ryhdyin ihailemaan maisemia. Näky oli uskomattoman upea! Lumihuippuisia vuoria, vehreitä laaksoja ja pystysuoria seinämiä tien vieressä. Tykitin kameralla minkä kerkesin, mutta tulos tummennetun likaisen lasin läpi ei tietenkään ollut huippuluokkaa.

Cuscoon saavuimme iltapäivällä ja otimme taksin hostelliimme. Jostain kumman syystä tämä päivä meni täysin lepäillessä. Toisilla oli paha olo ja väsy ja toisilla vain väsy. Syyllistä tuohon pahoinvointiin miettiessämme päädyimme kolmen tekijän yhteisvaikutukseen: juomavesi, jota Henkka ja Satu joivat, mutkainen tie sekä parhaillaan yli neljän kilometrin korkeus. Paluumatkasta taitaa myös tulla ikimuistoinen...