Cusco - Sacred Valley - Machu Picchu

Matka Cuscoon siis taittui varsin mielenkiintoisesti ja ei välttämättä aivan kaikkien mielestä ihan niin miellyttävästi kuin oli kuvitellut. Hostelli oli nimeltään persoonallisesti Hostelling Cusco ja se oli varsin pelkistetty majapaikka, mutta juuri sopiva tarkoituksiimme. Huone oli tosin aivan helevetin kylmä. Alin mitattu lämpötila huoneesta oli 13 astetta. Saimme respasta pienen säteilylämmittimen jonka kolmesta säteilijästä kaikki yksi toimi. No, tyhjää parempi sekin. Lämpötila muuten Cuscossa huiteli yöllä nollan tuntumassa ja päivisin reilussa 20 asteessa. Ihan kuin Suomen kesä siis.

Hieman tuo korkeus väsyttää...

Cuscoon oli varattu aikaa 4 yötä ja tarkoituksena oli käydä Sacred Valleyssä sekä tietenkin Machu Picchulla. Mitään varauksia meillä ei tietenkään etukäteen ollut joten aivan ensimmäiseksi piti varata junaliput Machulle. Tarjolla on kahta eri junayhtiötä ja reilun kolmen tunnin junamatkan hinta vaihtelee 70 ja 400 USD:n välillä per suunta. Tuo kallein olisi pitänyt sisällään huippuluokan tarjoilut mennen tullen. Me päädyimme ostamaan muutaman omenan ja pari pakettia Oreoita. Myös pääsylippu Machulle piti hankkia etukäteen koska niitä ei kuulemma myydä ns. portilla. Omituista.

Ennen Machua ajattelimme vielä kuitenkin käydä Sacred Valleyssä ja sitä varten otimme ystävälliseltä katukaupustelijalta opastetun kiertoajelun laaksoon. Ajelu maksoi 135 solia meiltä neljältä ja lisäksi piti ensimmäiseltä etapilta ostaa turistipoletti 70 solin hintaan aikuisille. N. 80 eurolla siis päivän opastettu kiertoajelu bussilla ympäri laaksoa ja hintaan sisältyi vielä lounaskin. Uskomattoman halpaa siis.

Matka starttasi aamulla kello 730 ja pikkubussi tuli oikein hostellilta noutamaan meitä. Päivä piti sisällään nopeat vierailut Pisacissa, Ollantaytambossa, Chincherossa ja Urubambassa. Pysähdykset näissä kohteissa olivat ehkä hiukan turhan lyhyitä, mutta sitäkin antoisampia oppaan ammattitaitoisen selostuksen ansiosta. Taitaa Jari olla ollut unten mailla kun näistä asioista on lukiossa luennoitu. Sen verran tuli uutta tietoa. Tai sitten Antti ei vaan itse tiedä näistä hommista yhtään mitään. Varsin antoisa reissu siis ja ehdottomasti joka solin arvoinen. Tältä reissulta on myös hyvä ostaa tuliaiset jos sellaisiin on tarve. Hinnat kohteissa oli noin puolet Cuscon hinnoista ja lisäksi bussiin hyppäsi joka kohteesta jonkinlainen kaupustelija myymään kuka viinaa ja kuka DVD:llistä kuvia ja videoita. Kokapensaan lehtiä ei kukaan ihan autoon asti tullut myymään mutta niitä saa muutenkin ihan ruokakaupasta taikka hostellin 24/7 teepöydästä.

Toisia ei oppaan turinat kiinnostanut

Eikä toisiakaan...

Näin värjäämme lankaa.. Huoh!

Seuraavaksi vuorossa oli pitkään ja hartaasti odotettu Machu Picchu. Tällekin reissulle ostimme samaiselta ystävälliseltä katukauppiaalta kyydin rautatieasemalle, bussiliput rautatieasemalta Machulle sekä pääsyliput. Kyydin piti saapua hostellille 630 aikaan josta ajaa n. puoli tuntia asemalle. Asemalla pitää ohjeiden mukaan olla 30 min ennen lähtöä joka oli 742. Odotimme hiukan vaille seitsemään ja otimme taksin. Kusetusta, mietin aluksi, mutta toisaalta miksi setä kusettaisi meiltä 50 solia. Ehkä kuitenkin vain jokin väärinkäsitys.

Junamatkustamisen neitsyys menee justiinsa...

Ehdimme junaan ja vaunu oli todella hieno suurine ikkunoineen niin seinissä kuin katossakin. Etenkin Aaron oli tuosta junamatkasta aivan täpinöissään koska herra ei ole koskaan ennen ollut junassa. No, aloitetaan ura nyt sitten näinkin vaatimattomissa maisemissa… Vauhti ei vuoristossa päätä huimannut ja maisemat olivat jälleen kerran aivan mielettömiä. Vaunussa oli kaksi henkilökunnan edustajaa jotka kiikuttivat hintaan kuuluvia virvokkeita ja naposteltavaa janoisille ja nälkäisille matkustajille. Myynnissä oli myös jos jonkunmoista muistoesinettä ja kuvakirjaa. Itse iskin silmäni pitkäaikaiseen haaveeseeni, ainakin 20 taskuiseen oliivinvihreään liiviin. Juuri samanlaiseen kuin Madventureskin suosittelee jokaiselle travellerille. Tiedustelin hintaa ja setä tokaisi ilmeenkään värähtämättä että 200. Vilkaisin Satua ja siitä ilmeestä pystyin päättelemään, että minun ei tarvitse pyytää setää toistamaan hintaa. Pidä tunkkis!

Päätepysäkin jälkeen oli vielä edessä bussikyyti serpentiinitietä pitkin itse Machu Picchulle. Varsin mielenkiintoinen sorapätkä. Heikkohermoisempi (Satu) olisi saattanut vaikka kiljahtaa jossakin mutkassa. :)

Tuonne alas se juna meidät jätti

Täälläkin oli portilla oppaita tarjolla mielin määrin. Ihan tuli Chichen Itza mieleen. Päätimme kuitenkin siepata kartan alueesta ja tehdä omat retkemme kaupungissa. Sisään päästyämme kaupunki ja maisema aukesivat edessämme. Joka ainoa karva joka tähän ruumiiseen on kiinnittynyt oli tanassa kuin Rushin konsertissa konsanaan. Tämä tana ei johtunut lämpötilasta sillä se oli mukavan kuuma auringon porottaessa lähes pilvettömältä taivaalta.

Seuraavaksi oli vuorossa valinnan paikka; Inka Bridge vai Intipunku Sungate. Toiselta näkisi koko kaupungin korkealta ja toisella saisi testata poteeko kukaan korkeanpaikankammoa. Retkueemme ikärakenteen vuoksi valitsimme Inka Bridgenjolla ei ollut korkeusvaihtelua aivan yhtä paljon. Saattaa olla että suoritetussa pikagallupissa äänestäjien mielipiteisiin vaikutettiin vihjailemalla äidin mahdollisesta kammosta ja sen aiheuttamista huvittavista reaktioista.

Polku sillalle kulki vuoren seinämää pitkin, niinkuin äitikin. Pojat loikkivat puolelta toiselle ja iskä heilui kameran kanssa. Näkymä perillä oli upea. Korkeanpaikankammo ei vallannut ketään ja perille päästiin. Toiset roikkuivat seinään pultatussa vaijerissa rystyset valkoisina ja toiset menivät hevosloikkia pitkin polkua äidin "nyt pojat lopettakaa" kiljunnan säestämänä. Kaikui muuten aika komeasti!

Älkää nyssittevvaa purokko siittä!!!

Machu Picchu oli mieletön. Aivan älyttömän mieletön. Ehdoton ykkönen maailman hienoimmat ja kauneimmat paikat listallani. Näkymää ei ainakaan minun verbaalisilla kyvyilläni pysty kuvaamaan riittävän tehokkaasti. Valokuvat kertovat osan totuudesta ja jos joku kuvista saa karvasi nousemaan pystyyn, odotapa kun näet paikan livenä. Kuvia on enemmän osoitteessa www.facebook.com/forsmannit

 

Ei pöllömpi paikka joogailla

Pojat jaksoivat kiipeillä komeasti nelisen tuntia Machu Picchulla. Hieman arvelutti kuinkahan käy mutta hyvinhän tuo meni. Paluumatka junalla meni rauhalliseen tyyliin ensimmäiset kaksi tuntia kunnes pysähdyimme. Vaunun setä kävi kertomassa että edessä olevalla junalla on ongelmia ja tulee pikkuisen viivettä. Tuo viive venähti neljään tuntiin ja olimme takaisin asemalla heti puolen yön aikaan. Vaunussa oli huvittavaa seurata kuinka kaksi ihmistä hiillosti setää koko ajan kyselemällä että koska mennään, kauanko vielä kestää, mikä siellä oikein on… Hiillostajista toinen otti oikein asiakseen tämän pikku seisokin ja keräsi allekirjoituksia muilta matkustajilta adressiin jonka hän oli kirjoittanut kauniilla käsialalla ruutupaperille. Nimien keräily aloitettiin luonnollisesti meistä koska olimme vaunun ainoa lapsiperhe. Meidän pojat istuivat kiltisti paikoillaan koko matkan ja pelasivat padeilla, juttelivat, söivät ym. Kerroin tätille että en todellakaan aio laittaa nimeäni tuollaiseen lappuun ja että luuletko että ne seisottaa tätä junaa tässä ihan huvin vuoksi, eivätkä tee asian eteen mitään? Ilme oli näkemisen arvoinen! :) Täti palasi paikalleen ja jatkoi lappunsa tuunaamista. Että jotkut viitsivät… 

Junan saavuttua asemalle neljä tuntia myöhässä oli lippusetä meitä vastassa ja pahoitteli kovasti että kuski ei ollut löytänyt meitä aamulla. Lisäksi hän tarjoutui heittämään meidät seuraavana päivänä bussiasemalle hyvityksenä aiheutuneista kuluista. No sehän vain sopii.

Viimeinen päivä Cuscossa meni omatoimiretkeilyn merkeissä ja matkaeväitä ja matkapahoinvointilääkkeitä ostellessa. Bussi lähtisi 1400 ja matka kestäisi hiukan alle vuorokauden. Tällä kertaa meillä kaikilla oli VIP-liput ja osaa porukasta matka taisi jännittää enemmän kuin toisia. :)