keskiviikko 13. elokuuta 2014

Malapascua

Taas on mennyt aivan liikaa aikaa edellisestä päivityksestä, mutta korjataanpa tilanne. Syy päivittämättömyyteen on luonnollinen; en ole viitsinyt. Piste. Elämä Malapascualla on ollut hyvin hyvin rauhallista ja seesteistä. Mihinkään ei ole ollut kiire ja meille ei ole tapahtunut oikeastaan mitään kirjoittamisen arvoista. Seura on siis tehnyt kaltaisekseen. Kiteytetään nyt kuitenkin viime viikkojen tapahtumia ja koitetaan saada edes jonkinlainen mielikuva lukijoille aikaiseksi.

Kaksi koiraa
Päiviimme kuului siis opiskelua, syömistä, nukkumista ja sukeltamista. Opiskelijoita oli kaksi, äiti ja poika. Aaronin kanssa aloitimme aamut matematiikan ja äidinkielen opinnoilla. Kavereilla kun oli jo koulu loppunut Suomessa, niin pitihän meidänkin saada pojan ensimmäinen luokka päätökseen. Siinä onnistuimme varsin mallikkaasti ja vanhat koulukirjat hävitimme asianmukaisesti. Hetken mietin että pitäisikö opettaa pojalle tulentekotaitoja ja polttaa kirjat nuotiossa, kuten isäkin teki ysiltä päästyään. Päätin kuitenkin jättää tämän Aaronin itsensä oivallettavaksi tuleville vuosille. :) Matematiikan ja äidinkielen lisäksi ohjelmaan kuului englannin opiskelu. Pari vuotta siis varaslähtöä sillä saralla. Englanti tuntuu maittavan Aaronille ja kyllähän herra on siinä huimasti kehittynytkin. Toki tuota edesauttaa englantia puhuvat paikalliset lapset eli en aivan kaikkea kunniaa voi itselleni ottaa. Toki kynnys puhumiseen on edelleen hiukan korkea, kun ei ehdi miettimään kaikkia sanoja hetkessä valmiiksi vaan on helpompi huitoa käsillä ja huutaa look! No, kyllä se siitä kohta lähtee.

Kakkosluokkalainen
Aaronin käydessä koulua Henkka piirteli, leikki legoilla tai häiritsi meitä, taikka äidin opiskelua. Sain ylipuhuttua Satun menemään sukelluskouluttajakurssille jo Costa Ricassa, mutta sikäläisen keskuksen ollessa niin kammottava, päätimme tulla tänne. Tuo IDC olikin oikeastaan ainoa syy miksi valitsimme juuri Malapascuan kodiksemme reiluksi kuukaudeksi. Satu kirjoittaa oman kappaleensa IDC:stä ja koko prosessista tuonnempana.

Ankaraa opiskelua
Satu opiskeli ensimmäiset kaksi viikkoa kotona ja jälkimmäiset kaksi Thresher Shark Diverseilla. Nuo jälkimmäiset kaksi viikkoa saimme olla miehissä kaikessa rauhassa. Aika kului kohtalaisesti vaikka äidin poissaolo tuntui miehistöä rassaavankin. Varsinkin kun ensimmäiset viisi päivää satoi taukoamatta taifuunin pyyhkiessä Filippiinien pohjoisosia. Mekin siis saimme osamme myrskytuulista, komeista salamoista ja sateesta. 20 neliöinen koti ilman turhakkeita tuntui hetkittäin aavistuksen ahtaalta ja itse kullakin oli pinna välillä "hieman" kireällä. Mutta, me selvisimme. Aamusta iltaan legoja, pikkuautoja, Afrikan tähteä, Unoa ja herrojen välienselvittelyä. Hyvä me!!! Sään parannuttua kävin toki välillä sukeltamassa poikien ollessa joko kaksin rannalla, taikka veneessä odottamassa. Lähes kaikki ihmiset ihmettelivät herrojen hyvää käytöstä niin veneessä kuin rannallakin. Käsittämätöntä! No, kaipa ne sitten osaa käyttäytyä vaikka välistä tuntuu, että olisi parempi lukita nuo riiviöt huoneeseen viikoksi. :)

Afrikan tähteä Jon Jonin kanssa
Lopulta äidin loppututkinto koitti ja läpihän se meni. Heittämällä! Mielettömän hieno suoritus! Hyvä äiti! Nyt meitä on siis kaksi kouluttajaa perheessä. Satun pakettiin kuului myös kuusi specialty instructor kurssia joten loppuaika menikin sitten niiden kimpussa. Lyöttäydyin parille spessulle itsekin mukaan, ettei Satu vaan pääse kiilaamaan minusta ohi! :)

Uudet kouluttajat
Viiden viikon aikana poistuimme saarelta kerran käymään lääkärintarkastuksessa ja ostoksilla. Aluksi olimme ajatelleet ottaa vene/autokyydin rannalla pyöriviltä herroilta, mutta ystävällinen hotellintäti järjesti meille reissun puolet halvemmalla. Sama pätee rantakaupustelijoiden hedelmiin ym. Turistia koijataan siis täälläkin ihan kunnolla ja onhan se tavallaan aivan ymmärrettävääkin. Tosin kun siitä jää kiinni, ei ainakaan minun kanssani tule enää kauppoja, vaikka hinta tippuisikin paikalliselle tasolle. "Mainlandillä", eli Cebun saarella, matka jatkui skoottereiden kyydissä. Kolme päällä luonnollisesti. Lääkärintodistus maksoi muutaman eiron eikä toreilta hankittujen ostoksien hinta päätä huimannut. Valikoimaa löytyi kumilenkeistä siankorviin ja kananjaloista porkkanoihin. Lihan ostamisen jätimme suosiosta supermarketiin kun siellä on oletettavasti jopa kylmäkoneita. 1,8 kiloa naudanlihaa maksoi alle 10€… 

Kassit täynnä evästä
Niin mikä jääkaappi??? Mikä se on?
Mitä muuta tekemistä saarella sitten on sukeltamisen lisäksi? Rannoilla makailu, "kylissä" pööpöily ja maleksiminen ympäriinsä ovat kaikki kaikessa. Toki, jos tykkää imeä rommikolaa taikka kaljaa kuppiloissa, niin ne ovat yleensä auki niin kauan kuin on asiakkaita. Noista kuppiloista saa myös ihan hyvää ruokaa, eikä hintakaan päätä huimaa. Tasokkaammissa joutuu pulittamaan hampurilaisesta ja ranskalaisista jopa 4€ kun taas halvimmista saa riisi-kana annoksen eurolla. Meidän suosikiksemme nousi läheinen Ging Ging, sen yllätyksellisyyden ja edullisuuden takia. Ruoka Ging Gingissä oli mautonta, jos sitä oli, tai jos sitä ylipäätään tuli. Kävimme siellä lähes päivittäin vähintään aamupalalla ja valehtelematta tilaus ei mennyt oikein kuin noin joka neljäs kerta. Välillä jäi jotain tulematta, taikka tuli jotain täysin muuta kuin mitä oli tilattu. Siinä sitten laskua maksettaessa yhdessä hihiteltiin ja hymyiltiin. Uskomattoman uskomatonta. Varsinkin kun olimme usein ainoat asiakkaat koko paikassa.

Nugetteja ja ranskalaisia @ TSD
Kävimme myös Aaronin kanssa tekemässä Bubblemakerin. Voi tuota onnen määrää, niin pojan kuin isänkin. Varsin liikuttava kokemus viedä oma poika ensimmäistä kertaa sukeltamaan. Maskiakin iskä joutui tyhjentämään, ja ei, se ei vuotanut. Aaron ei kuulemma omien sanojensa mukaan nukkunut tippaakaan koko edeltävänä yönä, ja koko aamun ennen sukellusta sydän kuulemma tunkutti ihan sairaasti. Voin vain kuvitella! Sukelluksen jälkeen kuitenkin hymy oli kaikilla herkässä ja kysymys kuuluikin: "Millon musta tulee Instructori?" :) Myös Satun Course Director Bas huomasi piilevän kyvyn ja lupasi Aaronille ilmaisen IDC:n kunhan ikävaatimukset täyttyvät. Jos siis Bas luet tätä kääntäjän kanssa, niin voin vakuuttaa että tämä lupaus ei Aaronilta aivan heti unohdu! ;)

OK!!!
Mr. Bubblemaker
Tuleva kouluttaja tulevan CD:nsä kanssa
Jos siis haaveilet matkasta Filippiineille ja haluat sukeltaa kettuhaiden kanssa, mene Malapascualle ja valitse keskukseksi Thresher Shark Divers. En keksi mitään, minkä olisi voinut tehdä paremmin kuin miten he hoitivat homman. Loistava keskus! Jos taas haaveilet romanttisesta rantalomasta paratiisisaarella, taikka toimintalomasta ja biletyksestä, mene jonnekin muualle. Saarella on siis riittävän vähän kaikkea ja olimme 100% tyytyväisiä valintaamme.

Bye bye Malapascua!
Tästä on siis hyvä jatkaa matkaa kohti Balia ja, hmmm, hieman erilaista ympäristöä. No emme voi valittaakaan kun on tarjolla ilmainen majoitus kuukaudeksi ja ehkä jopa muutama vapaapäivä äidille ja iskälle ihan kaksin. Mummi ja vaari ovat siis tulossa poikia katsomaan. Sain myös ylipuhuttua isäni sukelluskurssille ja taidankin astua sivuun, kun tuo Satu tarvitsee nyt kouluttajakokemusta ettei pääse taidot unohtumaan. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti