Galapagos saaret

Matka sujui siis ongelmitta ja lähtöselvitys oli leppoisan rauhallinen eikä tällä kertaa tarvinnut räjäytellä laukkuja painojen tasaamiseksi. Quiton kenttä on varmasti yksi maailman kauneimpia kenttiä maisemien puolesta. Fasiliteeteista en aio mainita muuta kuin että terminaalista löytyi 3 automaattia ja yhdestäkään niistä ei saanut rahaa ulos. Ei sitten niin millään kortilla ja voin vakuuttaa että kaikkea kokeilimme. Hieman rupesi huolestuttamaan että kuinka pärjäämme kaukaisilla saarilla jos sielläkin automaatit ovat yhtä luotettavia. Hätäpäissäni jo lähes vaihdoin hätävaraeuromme taaloiksi, mutta huomattuani kurssin, päätin että mieluummin vaikka pyydystämme itse ruokamme kuin maksan moisen ryöstön. Kurssi oli ruhtinaalliset 1,12…

Laskeuduimme ennen puolta päivää Baltran saarelle ja ulostautuessamme putkesta koimme jälleen mukavan lämmön hyväilevän vartaloitamme. Hyvä! Täällä ei ainakaan tarvitse palella kuten viimeisen viikon teimme. Lämpötila oli 30 tuntumassa ja ilma mukavan kosteaa. Vaatteita olisi siis turha edes yrittää saada kuivaksi ilman kuivausrumpua.

Myös saarilletuloselvitys sujui lähes ongelmitta. Meille ei ollut jostain syystä kulkeutunut jotakin maihinnousulappua matkan aikana ja jouduimme täyttelemään ne tiskillä. Toki nuo laput eivät olleet ilmaisia vaan maksoivat kympin kappale. Lisäksi luonnonpuistomaksu riistetään turisteilta tässä vaiheessa. 100$ aikuisilta ja 50$ lapsilta. Olimme siis hetkessä 340$ köyhempiä...

Matka kentältä alkoi mukavasti bussikyydillä saaren rantaan. Tuo kyyti on ilmainen ja se lähtee terminaalista heti kun se on täynnä. Satamassa on sitten odottamassa jos jonkinmoista taksivenettä joka vie muutaman sadan metrin matkan Santa Cruzin saarelle. Tämä lysti ei enää ole ilmaista vaan maksaa 0,8$ per nenä. Halpaa kuitenkin. Santa Cruzin rannalta matka jatkuu taksilla taikka bussilla. Taksi Puerto Ayoraan maksaa 18$ ja bussi olisi ollut kai paljon vähemmän. Päädyimme taksiin koska tiesimme hotellimme olevan hiukan sivussa keskustasta ja kaikkien kapsäkkien kantaminen ei juuri nyt tuntunut kaikkein miellyttävimmältä vaihtoehdolta.

Hotellille päästyämme siellä ei tuntunut olevan ketään. Aikamme huhuiltuamme joku pikkutyttö säntäsi avaamaan meille huoneiden ovia ja saimme valita mieleisemme luukun. Tyttö katosi ja me kannoimme kapsäkit sisään. Huone oli ok ja muutenkin hotelli näytti varsin viihtyisältä. Jotenkin en vain tuntenut oloani mukavaksi.

Ensimmäinen viikko vierähti sukellellessa ja patikoidessa pitkin saarta. Maisemat ja eläimet, niin pinnan alla kuin päälläkin, olivat uskomattomia. Lintuja, liskoja, kilpikonnia, haita, rauskuja, valtavia kalaparvia, merileijonia ym. oli kaikkialla ja ne olivat uskomattoman kesyjä. Kaikkein hienoimmaksi paikaksi äänestimme Tortuga Bayn. Sinne on helppo kävellä keskustasta. 2,5km kivetty polku kaktusten keskellä vie suoraan surffareiden suosimalle rannalle. Tätä rantaa kun jatkaa reilun kilometrin, päätyy suojaisaan poukamaan jossa poikien oli helppo uida, snorklata ja touhuta muita tärkeitä touhujaan. Tuolla poukamassa näki haiden poikasia aivan rantavedessä jopa kastelematta edes varpaitaan.

Päätimme laajentaa hieman reviiriämme ja ostimme liput Isabela saarelle Puerto Villamiliin. Kyyti speed boatilla vie kaksi tuntia hyvällä säällä ja maksaa 200$ meno-paluu. Lähtö oli aikaisin aamulla ja ilmoittelimme hotellin muorille ettemme tarvitse aamiaista seuraavana aamuna. Hetken kuluttua hänen tyttärensä, joka puhuu kohtalaista englantia, saapui ovellemme ja pyysi maksamaan puolet huoneesta. Tarjosin 315$ joka ei kuulemma kuitenkaan riittänyt. 630 jaettuna kahdella on ainakin Suomalaisessa koulussa 315 eikä yhtään enempää. Tyttö kertoi että on tapahtunut virhe ja että huone maksaakin 1890$ kahdelta viikolta. Ahaa! Tätä se minun tuntemukseni tiesi. Ilmoitimme että emme maksa kuin 45$ yöltä joka varausvahvistuksen mukaan on yhden yön hinta. Hinnat ovat kuulemma nousseet ja booking.com on tehnyt virheen ja meidän pitää maksaa ja selvittää asia bookingin kanssa. Ei. Maksamme 45$ yöltä ja selvitä itse bookingin kanssa. Keskustelu päättyi siihen että molemmat lähettävät bookingille postia ja kysytään mitä tehdään. Seuraavana aamuna tytölle kelpasi 315$.

Matka saarelle starttasi satamasta ja ihan ensimmäiseksi hypättiin taksiveneeseen joka veisi meidät nopeusveneeseen. Taas 80 senttiä per lärvi. Jumankauta! Jos olisi ollut uimahousut jalassa olisin uinut sinne kiituriin. Ja sama virsi Puerto Villamilissa, 80 senttiä lärvi 100 metrin matkasta. Eikä siinä vielä kaikki, laiturimaksua 4$ lärviltä. Päätimme kävellä keskustaan ihan kostoksi paikallisille tolpparengeille!

Puerto Villamil oli myös hieno paikka. Hotellin otimme walk in-tyylillä ja lähdimme koluamaan lähitienoita. Upeita rantoja, kilpikonnia, liskoja, lintuja ja maisemia. Seuraavaksi päiväksi otimme oikein opastetun luonto-/snorklausretken Tintorerasiin. Kun lähdön hetki koitti ja olimme hypänneet Hiluxin lavalle, aukesivat taivaan portit. Jestas mikä määrä vettä! Sateessa oli lähes vaikea hengittää tukehtumatta. Retki oli sateesta huolimatta mukava ja joka 150 taalan arvoinen. Kuulimme oppaalta kaikkea mahdollista tietoa pingviineistä, liskoista, merileijonista jne. Varsin sivistävää siis. Snorklausosuudelta odotin hiukan enemmän mutta pääsimme kuitenkin uimaan merileijonien keskelle ja ainakin pojat olivat aivan haltioissaan. Paluumatkalla mietin että mitähän se laiturimaksu tänään on… ?

Kotimatka pikaveneellä alkoi leppoisasti oksennuspussien jaolla ja ilmoituksella että matka saattaa viedä reilut kolme tuntia. Jaahas! Hauskuutta on siis luvassa. Matka vei kuin veikin tuon kolme tuntia ja kukaan ei oksentanut ennenkuin 15 minuuttia ennen satamaa. Tuo ensimmäinen oli Aaron ja siitäkös muutkin innostuivat täyttelemmään mustia muovipusseja mahanesteellä. Melko miehekäs katku sanoisin! Satu, meidän vanha merikarhumme, onnistui kuin ihmeen kaupalla pitämään omat mölynsä mahassa.

Satamaan päästyämme muu orkesteri lähti kotiin huilaamaan ja iskä laitettiin ruokakauppaan hakemaan illallista. Samalla oli tarkoituksenani hakea itselleni uudet kusiluistimet vanhojen hajonneiden tilalle. Mahtoi siinä kauppiaat ihmetellä tätäkin ilmestystä joka kulkee ovelta ovelle polvia myöden kurassa oksennukselle haisten ja kyselee uusia kenkiä… Sopivia ei vain löytynyt ja päätin ottaa sirot 45:set ja jatkaa etsintöjä seuraavana päivänä.

Hotellilla olikin iloinen suihkunraikas ja nälkäinen perhe vastassa odottamassa kenkänsä rikkonutta oksennukselle haisevaa iskää. Muistan että aina ei vastaanotto ole ollut yhtä iloinen vastaavantuoksuiselle ja näköiselle iskälle… :) Ei muuta kuin nuudelit porisemaan ja ääntä kohti. Myös hotellin tyttö laahusti ovellemme ja pyysi saada keskustella Satun kanssa. Nyt oli kuulemma tilanne sellainen että koska olimme irtisanoneet huoneemme niin meidän pitää maksaa 135$ yöltä. Ai miten niin irtisanoneet. Se että olimme toisella saarella toisessa hotellissa yhden yön ja säilytimme tavaroitamme tässä huoneessa oli kuulemma sama kuin että olisimme välissä kirjautuneet ulos. No voinyvv…u! Hetken vänkäilyn jälkeen emme voineet enää asua tässä hotellissa. Uskomatonta liiketoimintaa! Kysyimme monta kertaa että haluatko oikeasti pitää tämän huoneen mieluummin tyhjänä kuin että saat siitä 45 taalaa per yö? Vastaus oli että I'm sorry, this is my bisnes! Asia selvä! Ei taida olla kovin pitkäikäinen bisnes… Näin jälkikäteen mietittynä tämä bisnestyttö maksaa varmasti vuokraa huoneista vain kun niissä asuu joku. Muuta järkevää selitystä ei tälle voi keksiä. Häätö plakkarissa siis googlen kimppuun, iltalenkki toiseen hotelliin ja meillä oli uusi huone varattu seuraavasta aamusta alkaen 70$ hintaan.

Kuvia on aivan törkeästi ja lisäilemme niitä www.facebook.com/forsmannit osoitteeseen. Käykää siis myös siellä vakoilemassa kuviamme ja touhujamme. Galapagoksesta myöhemmin lisää...