Quito, Ecuador

Ecuadoriin asti on siis päästy ja Costa Rican lämpö on taakse jäänyttä elämää. Kuten tuossa viimeksi jo vihjasinkin, lämpötila täällä Quitossa ei päätä huimaa. Mieleen tulee Suomalainen peruskesä; Lämpötila päivisin niukin naukin 20 astetta ja öisin huidellaan alle 10 asteessa. Käytännössä meillä on siis vilu 24/7 kun ei tullut mukaan noita toppapukuja, pipoja ja hanskoja. Maisemat on kyllä mielettömiä ja niitä ihailemalla unohtaa tuon vilun. Lisäksi hotellissa tulee suihkusta kuumaa vettä ja kun siellä tönöttää joka ilta vähintään puoli tuntia, on olo hetken ihan hyvä.

Saavuimme Quitoon illalla kahdeksan jälkeen ja koneessa sain vierustoverilta hyviä vinkkejä koskien koko Ecuadoria. Tämä herrasmies oli oikein avulias ja jotenkin tuntui että hän oli ehkä jopa huolissaan miten me pärjäämme hänen kotimaassaan. Eron hetken koittaessa Herra antoi minulle vielä käyntikorttinsa ja kehotti soittamaan jos tulee mitä tahansa ongelmia. Tutkailin korttia ja siinä komeilevaa kotkavaakunaa hetken kunnes Herra kertoi olevansa presidentin neuvonantaja. Jaahas! Kaipa hänellä sitten on yhteyksiä ja vaikutusvaltaa tarpeen vaatiessa.

Nappasimme kentältä prepaid taksin kohti hostelliamme. Matka kesti tunnin ja kuljettaja ei tuntunut olevan täysin varma minne oli meitä viemässä. Lopulta kuitenkin pääsimme perille Mariscalin kaupunginosaan jossa lähes kaikki Quiton edullisimmat hotellit ja hostellit sijaitsevat. Ei muutakuin reput respaan ja kirjautumaan. Ja kas kummaa! Respan täti ei ollut koskaan kuullutkaan meistä eikä varausvahvistuksen esittely virkistänyt mummon muistia tippaakaan. Myöskään huoneita ei vaapautunut em. toimenpiteillä ensimmäistäkään. Voi voi! Oikeastaan voi hemmetti! Tätillä piti pokeri erinomaisen hyvin neljän valkonaaman seistessä aulassa ei niin tyytyväisen näköisinä. Ensimmäistäkään pahoittelua ei ainakaan meidän korviimme kantautunut. Nopean googletuksen, tai pitäisikö sanoa bookingauksen, jälkeen löysimme parin korttelin päästä vapaan majapaikan. Sinne sitten siis. Hotel Jardin de Quito osoittautuikin erittäin hyväksi ratkaisuksi toisin kuin alkuperäinen suunnitelmamme Hostal Posada del Maple.

Ensimmäinen päivä Quitossa kului vanhaa kaupunkia katsellessa. Muutamaan kirkkoonkin menin kuin vanhasta tottumuksesta. Kiitos tästä kuuluu ala-asteen opettajalleni Pekka Vuonokarille jonka mielestä ala-asteikäisten kuuluu luokkaretkillä vierailla kaikissa Suomen kirkoissa, ja jos aikaa jää, niin paluumatkalla voidaan poiketa jätskille. Virttä en kuitenkaan ryhtynyt veisaamaan vaikka siihenkin suvussani on taipumuksia, varsinkin iso enollani, joka veti syntymäpäiväsankarille "helvetin portit aukeaa" hymnin. Noh, olihan ne hienoja rakennuksia kaikkine yksityiskohtineen ja maalauksineen. Poikia ei jostain syystä aivan kauheasti nämä visiitit napannut. Sen sijaan sivukadulta löytyi pinjata-kauppa ja sieltä olisi kuulemma pitänyt ostaa Aaronille yksi hakattavaksi, sillä onhan pikkumiehen juhlat aivan kohta. Lupasimme äitin kanssa harkita asiaa… Matkan varrelle osui myös puisto jossa oli maailman siistein leikkipaikka poikien mielestä. Ja kyllä se komea olikin ja täynnä jos jonkinmoista apinaa. Meidän apinat liittyivät laumaan ja eihän niitä olisi sieltä saanut pois sitten millään. Ovelasti kiristimme Herroja Mäkkärillä ja kuin ihmeen kaupalla pojat halusivatkin lähteä jo pois!

Poikien lempihommaa eli pulujen pelottelua

Yksi yhteinen sana, Ninja, ja kaikilla oli hauskaa...

Seuraavana päivänä oli vuorossa Teleferico. Tuo härveli on hiihtohissi, sellainen koppimallinen, joka nousee reilun neljän kilometrin korkeuteen hiukan alle kolmen kilometrin korkeudesta. Satulle tästä taisi muodostua koko reissun kohokohta hänen pelätessä korkeita paikkoja enemmän kuin koppakuoriaisia. :) Hyvin tuo nousu meni ja huipulla oli vielä kylmempi, mutta ne maisemat. Voi morjes!!! Aivan mielettömän upeat! Jos siis koskaan matkustat Quitoon, älä missään nimessä missaa tätä. Toki meillä kävi tuuri sään suhteen pilvien ollessa koko ajan yläpuolellamme. Tuolta pääteasemalta olisi vielä mahdollisuus patikoida hiukan 4700 metriin mutta päätimme jättää sen väliin kanssamatkustajiamme ja terveyttämme ajatellen. Ilma kun on melko ohutta jo reilussa neljässä kilometrissä ja vuorokauden akklimatisointi ei ole ihan riittävä kompensoimaan korkeuseroa.

Voi helevetti mihin oon menossa...

Äää-äää! Tylsää! Koska lähdetään syömään?

Seuraavat kaksi päivää harhailimme ympäri Quitoa ja etsimme Henkalle kenkiä. Tammikuussa Floridasta ostetut spiderman-sandaalit kun olivat tulleet tiensä päähän. Löysimme ostareilta Crocseja huokeaan 60$ hintaan ja päädyimme ostamaan feikit 2,9$ hintaan. Samanlaisia kumiläpysköjä ne kuitenkin on. Ostareilla oli tarjolla vaikka mitä ja vaikka kuinka kalliilla. Quito ei siis ole missään nimessä edullisten ostosten paratiisi, hintojen ollessa lähes samat kuin Suomessa. Eläminen muuten Quitossa on edullista. Ruoka on edullista niin ravintolassa kuin kaupassakin, kassillisen pyykkiä saa puhtaaksi parilla taalalla eikä taksikaan maksa kuin murto-osan Suomen hinnoista. Teimme tuttavuutta myös paikallisen ravintolan kanssa joka yrittää apinoida KFC:tä. Sillä erotuksella että tarjottimelta löytyi myös kumihanska. Kätevää sanon minä!

Ainoa asia jota ei Quitosta löytynyt oli Suunnon ranneke. Tietokoneita myydään joka kaupassa, mutta rannekkeita tai pattereita ei saa mistään eikä ketään kiinnostanut auttaa niitä löytämäänkään. Jos sinulla on tietoa mistä päin Etelä-Amerikkaa saa D9tx:n rannekkeita, otan tiedon mielihyvin vastaan. Tällä hetkellä kellossa on sellainen Hornet-mekaanikon taidonnäyte että oksat pois. Pinnan alle se on vietävä visusti piilossa ja kurkittava näyttöä taskun raosta.

DIY

Quito on siis hieno paikka ellei anna koleuden häiritä mielialaa. Turvallisuudesta tai sen puutteesta varoitellaan lähes jokaisessa lukemassamme kirjassa ja artikkelissa mutta me koimme olomme täysin turvalliseksi koko ajan. Toki emme roikkuneet puolen yön jälkeen sivukujilla pienessä sievässä, mutta iltaisinkin meininki oli joka puolella hyvinkin rauhallinen. Tiedä sitten onko älyttömällä määrällä poliiseja jotain vaikutusta asiaan. Niitä oli aivan joka puolella. Pysäsitpä kadulla missä tahansa, aina pystyit tavoittamaan virkavallan katseellasi.

Seuraava kohde olisi Galapagos-saareet ja lento kohti evoluutioteorian syntysijoja lähti aamulla yhdeksän aikaan Quitosta tehden pompun Guayaquilissa. Siitä lisää ensi jaksossa… ;)