Fort Myers - Fort Lauderdale

Fort Myers, FL. Miksi tulimme tänne? No, täällä on manaattipuisto ja simpukkasaari. En kommentoi matkamme tarkoitusperiä sen enempää…

Alkajaisiksi oli siis päästävä noita em. otuksia katselemaan. Nokka kohti manaattipuistoa ja osa saattaa arvatakin kuka oli eniten innoissaan. Puisto on todella hieno. Parkkitilaa on runsaasti ja se maksaa 5$ päivä. Muuta pääsymaksua ei puistoon sitten olekaan. Puistoon on panostettu aika paljon ja sinne on tehty eräänlainen luontopolku, jossa kerrotaan alueen luonnosta ja tietenkin manaateista. Manaatteja voi katsella joko rannalta kaiteen takaa tai sitten vuokrata kajakin ja meloa lähemmäs. Manaatteja näkee täällä kuulemma takuuvarmasti ja olihan niitä kaikkialla ja paljon. Alueella pidetään myös kahdesti päivässä ilmainen esitys manaateista ja niiden suojelusta. Oli hyvä ja antoi paljon mielenkiintoista tietoa aiheesta. Lapsia alueella, niinkuin kaikkialla Floridassa, on ajateltu mahtavalla leikkialueella. Siinä meidän pikkuherrat painoivatkin pitkään kielimuurin murruttua ja äiti ja isä saivat rauhassa paistatella päivää taalaan kahvia siemaillen.

Kävimme samana päivänä Fort Myers Beachillä tarkastamassa maisemat. Kunnossa olivat ja tunnelma oli muutenkin varsin leppoisa. Ranta on loiva ja soveltuu siis pikkuapinoille erinomaisesti. Parkkipaikan löytäminen rannan tuntumasta oli tosin hieman haasteellisempi homma. Jouduimme turvautumaan jonkun yksityisille maille ja maksaa kokonaiset 10$ parkista.

Simpukkasaari eli Sanibel Island oli taas sitten aivan oma lukunsa. Ranta on todella äkkisyvä 1,5m syvyyteen jonka jälkeen alkaa tasainen pohja. No, tuossa äkkisyvässä on sitten sitä miksi tänne tulimme eli simpukoita. Keräilijöitä on kaikkialla. Kaikki kulkevat nenä maassa ja kauhovat rantahiekkaa epätoivon vimmalla. Pro shellerit ovat varustautuneet varrellisilla haaveilla joilla he kauhovat syvemmältä pinnan alta silppua ja kantavat sen kuivalle maalle. Yleensä nämä pro:t liikkuvat pareittain ja työ on jaettu siten, että toinen kantaa merestä kuoria kuivalle maalle ja toinen istuu ja plokkaa kasoja hullun kiilto silmissä. Tällä rannalla jopa lokit tuntuivat olevan täysin sekaisin simpukoista. Ne kävivät noukkimassa pyyhkeemme päältä poikien ja Satun siihen vaivalla kantamia kuoria. Tosin voihan kyseessä olla hyvin koulutettuja ammattivarkaita. Eipähän tarvitsisi Amerikkalaisen nostaa hanuriaan edes simpukan kuoria saadakseen, vaan saa hykerrellä hampparia mutustellen kun lokit kantavat kuoria kotiin. Tämä ranta oli tosin hiekkansa puolesta mitä parhain paikka vaikka isoveljen hautaamiselle…

Se Fort Myersista ja salaliitoista. Seuraavaksi oli vuorossa Fort Lauderdale ja Florida Panthersin peli San Jose Sharksia vastaan. Tätä on odotettu kuin kuuta nousevaa. Sekä minä että Aaron. Pelivalmistelut aloitettiin hyvissä ajoin ja säbämailanipusta kaivettiin reilun metrin mittainen lipputanko ja rinkasta lippu siihen liehumaan. Jaa mikä lippu? No se ainoa oikea Tapparan lippu tietenkin. Ajatuksenamme oli saada Barkov liekkeihin kasvattiseuran lipun voimalla.

Liikenne 10 kertaa Hakametsän kokoiselle BB&T areenalle sujui täysin ruuhkatta. Siis aivan älytön paikka. Ja aivan älytön meininki jo hallin ulkopuolelta alkaen. Oli pomppulinnaa, liukumäkeä, karaokea, cheerleadereitä, fanikrääsää jne jne.

Peli pärähti käyntiin tietenkin kansallislaululla ja joku kersanttihan sen oli päässyt laulamaan. Tietenkin. Komeesti veti ja olin tuntevinani kylmiä väreitä, vaikka Maamme-laulu onkin huomattavasti lähempänä sydäntäni. Pelikatkojen ja taukojen aikana oli koko ajan ohjelmaa. Milloin ammuttiin t-paitoja katsomoon, milloin palkittiin sankaripalomiehiä tai kuvattiin cheerleadereita. Grrr! Karvaan 0-3 tappion jälkeen suuntasimme autolle ja mietimme minkähänlaiset ruuhkat on parkista poispäin. Ei minkäänlaisia. Käsittämättömän toimivaa! Halliin mahtuu 19 250 henkilöä ja veikkaisin tässä ottelussa olleen ainakin 10 000 ihmistä. Hakametsästä kun poistuu 1000 autoa niin puoli Tamperetta on sekaisin… Kotimatka menikin mukavasti kun mietimme Aaronin kanssa kuinka huijaamme äitiä että Barkov maalasi kahdesti ja Bergenheim kerran. Myös se mitähän Henkka on tehnyt äitin kanssa oli aika kiperä mietinnän aihe. Ei kai vaan mitään kivempaa kuin me? Ei hätää, Henkka nukkui ja äiti uskoi huijauksen. Ollaan me vaan aika hyviä. :)