Tästä se lähtee

Niinkuin useimmat lukijat jo tietävätkin, olemme vuosikausia haaveilleet vuoden ulkomaanreissusta. 2012 syksyllä Indonesian reissumme jälkeen kuume sitten karkasi totaalisesti käsistä ja päätimme toteuttaa sen. Tai no, oli kyse sitten kuumeesta vai olimmekko vain vihdoinkin riittävän rohkeita…

2013 piti sisällään reissuvalmisteluja joista selvisimme yllättävänkin kivuttomasti. Ehkä eniten noin henkisellä tasolla kirpaisi rakkaan kotimme myyminen, mutta jostainhan on luovuttava jotta saa jotain muuta. Ja sehän oli kuitenkin vain talo, tosin aivan helevetin komea ja viihtyisä sellainen.

Reissuun lähtö ei tuntunut oikein miltään koko vuonna. Oikeastaan vasta viimeisellä viikolla ennen lähtöä tulin miettineeksi että mitä olemme oikein tekemässä. Tunteet seilasivat vuoristoradan lailla ylös ja alas. Välillä oli mahtava fiilis siitä että ollaan tekemässä jotain uskomattoman hienoa. Hetkessä tunnetila muuttui ehkä jopa aavistuksen pelokkaaksi ja epävarmaksi tulevaisuudenpeloksi.

Itse lähtö oli täysi kaaos. Minä en tapani mukaan ollut pakannut yhtään mitään ennen viimeistä päivää ja Satuhan oli hössöttänyt pakkaamisesta jo kuukauden. No, kunnialla siitä selvittiin ja ehkä, korostan että ehkä, kaikki on mukana. Toisaalta, eipä vuoden reissuun voi eikä ennen kaikkea kannata kantaa kaikkea kotoa asti. Niitä taskulampun paristoja ja hammastahnaa kuulemma myydään myös ulkomailla. :)

Tavaraa tuli mukaan paljon. Suurin mälli kertyy kahden ihmisen sukelluskamoista. 29,7kg näytti vaaka terminaalissa. Rinkkojen saumat soi mutta painoa niille ei kertynyt kuin 16,8kg ja 19,2kg. Mielestäni varsin maltillinen tavaramäärä siis, kun kyseessä on kuitenkin kaksi aikuista ja kaksi lasta. Ai niin ja säbämailat lähtivät myös matkaan sillä täytyyhän tulevaisuuden Selänteen päästä reenaamaan mailapeliä myös auringon alla.

Retkemme reitti kulkee suurinpiirtein seuraavasti:
-Florida 1kk
-Väli-Amerikka 3kk
-Peru, Equador, Galapagos-saaret 2kk
-Aasia 3kk
-Etelä-Afrikka, Kenia, Tansania ja Mosambic 3kk
Lentolippuja tiedustelimme useammastakin paikasta. Kilroy voitti kilpailun lippujen muutosten helppoudessa ja edullisuudessa. Brittifirmat olivat muutaman satasen edullisempia kokonaishinnaltaan, mutta lippujen muuttaminen olisi ollut kalliimpaa.

Nyt olemme siis jo päässeet matkaan ja tunteiden vuoristorata alkaa ilmeisesti pikkuhiljaa tasoittumaan. Alkumatka meni hyvin ja pojatkin jaksoi huippuloistavasti olla koneessa ensin muutaman tunnin Lontooseen ja sitten 10 tuntia Miamiin. Toki tästä hiljaisuudesta ja jaksamisesta kuuluu kiitos vain ja ainoastaan Joulupukille, edesmenneelle Steve Jobsille, Applen huippuluokan akkuteknologialle ja iPad mineille. No, olihan siinä kai tuotteiden hankintaprosessissa minullakin sormeni pelissä… Niin ja tosiaan hieman tilastoa: 3-vuotias poikalapsi pystyy 10-tuntisella lennolla ottamaan istumen käsinojassa sijaitsevan kaukosäätimen pois paikaltaan ja asentamaan sen takaisin noin 138 kertaa. Siksi noin, koska saatoin itse torkahtaa jossain välissä ja tukkimiehen kirjanpidosta on siis voinut jäädä jokunen viiva vetämättä omien torkkujen aikana.

Miamista emme tietenkään olleet varanneet mitään majoitusta taikka autoa. VIRHE! Majoituksia toki löytyy kohtuulliseen hintaan mutta entäpä autot? 800$ viikko on hiukan liikaa kun vertaa mihin hintaan vuokra-autoja saa vaikkapa ebookersin kautta. Toki neuvottelu aloitettiin reilusta tonnista. Eipä siinä auttanut muukaan kuin kaivaa beautyboxista peili, vilkaista sinne, näyttää keskaria vielä varmuuden vuoksi ja maksaa vuokraamolle sikamainen hinta.

Nyt olemme Cocoa Beachillä Kennedy Space Centerin lähistöllä Motel 6 nimisessä motellissa ja vietämme ratkiriemukasta vuodenvaihdetta; pojat nukkuu ja kello ei ole vielä yhdeksääkään… Loistavan hyvää Uutta Vuotta kaikille!!!