Lätkäpelin tunnelmissa lähdettiin ajelemaan kohti Orlandoa. Olimme varanneet majoituksen Clermontista, ihan Disney Worldin kupeesta. Majoitukset tuolla Orlandon alueella on hinta-laatu suhteeltaan loistavia. N. 30$ sai perushotellin aamupaloineen ja uima-altaineen, toki jälkimmäinen on näillä keleillä ollut lähinnä koriste.
Päädyimme valitsemaan kaikesta Orlandon teemapuistotarjonnasta juuri Magic Kingdomin, kun ajattelimme sen tarjoavan kivoja juttuja molemmille pojille. Teemapuistojahan Orlandossa on Disneyn neljän puiston lisäksi Universal Studioiden kaksi puistoa, erillisiä vesipuistoja ainakin kolme ja lisäksi Seaworld, Gatorland, Legoland, jne. Liput puistoihin ovat melko kalliita ja ainoa tapa säästää, on ottaa useamman päivän paketti, jolloin hinta per päivä halpenee rajusti. Me päätimme, että tällä meidän matkabudjetilla yksi päivä puistossa saa riittää, sillä jo se kustansi meidän perheeltämme 400$. Löysimme Orlandosta paljon ilmaistakin kivaa, kuten maailman suurimman Mäkkärin leikkipaikan (voi jessus, mikä kammotus -paitsi poikien mielestä). Lisäksi Disney Downtownin alue on ilmainen ja siellä on paljon katseltavaa, shoppailtavaa ja mahdollisuuksia leikkiä. Aaronilla on nyt koulussa kellon harjoittelua, joten hän sai muistoksi reissusta Mikki Hiiri rannekellon.
Magic Kingdomiin lähdimme heti aikaisin aamulla, tavoitteenamme olla puistossa heti sen auettua. Aivan emme tässä onnistuneet, sillä en ollut ymmärtänyt, miten puistoon kuljetaan. Ensin autot parkkiin ja parkkipaikalta kuljetus portille, josta ostettiin liput. Lipunoston jälkeen matkattiin vielä lautalla tai Monoraililla Magic Kingdomin portille. Ostimme pojille etukäteen kaulanauhat, johon "pääsylipun" sai kiinni ja jonka sisälle kirjoitimme lapun eksymisen varalle:-).
Muutamien ensimmäisten tuntien aikana ei missään laitteissa ollut juurikaan jonoa, joten kävimme järjestyksessä kaikissa. Laite on kuitenkin väärä nimi kuvaamaan näitä mielettömän hienoja seikkailuja, joita saimme kokea. Mikään laite ei ole vain huvipuistolaite, vaan kaikkiin liittyy jokin tarina, äänet, valot, koko kokonaisuus. Kestokin on jotain ihan muuta kuin normi Särkänniemen laitteissa. Koko paikassa oli vain yksi laite, johon Henkan pituus (n.110cm) ei riittänyt, kaveri pääsi siis kokemaan melko hurjia vuoristoratoja ja kaameita kauhutaloja. Joka ainoa laite oli myös aikuiselle hieno kokemus!! Tämä oli hyvä aika vierailla puistossa, sillä ihmismäärä oli melko maltillinen ja juuri tuona päivänä kelit suosi. Meillä oli eväät mukana ja istuskelimmekin puistossa piknikillä vähän väliä. Joihinkin laitteisiin jonot olivat pahimmillaan 50 minuuttia, mutta jonottaminen on tehty niin mukavaksi, että lastenkin aika kului hyvin. Koko päivän aikana kävimme läpi yhteensä 12 laitetta.
Mutta ei siinä vielä kaikki. Päivän huipennukseksi katsoimme pääkadulla Electrical Paraden, joka pimeässä illassa esitteli valokulkueen lisäksi kaikki ihanat Disney hahmot. Tämän jälkeen alkoi pääaukion Disney-linnaan heijastettu valoshow, joka oli jotain niin mahtavaa, ettemme ole vielä kunnolla toipuneet. Tuon valoshown päälle alkoi vielä ilotulitus, jonka vertaista en ole edes koskaan kuvitellut näkeväni. Ilotulitteisiin oli yhdistetty linnaan heijastettu valoshow sekä vaikuttava tarinankerronta kaikkine musiikkeineen. Itketti, oli niin hienoa.
Kotiin lähdimme yhdeksän jälkeen, yhtä aikaa monien muiden kanssa. Kaikki liikenejärjestelyt hoituivat hämmästyttävästi, missään vaiheessa ei tarvinnut jonottaa saati odottaa -Disneyn taikaa? Parkkipaikkakuljetuksemme spiikkaaja kertoi alueella olevan 14000 parkkipaikkaa ja toivoi kaikkien muistavan, minne autonsa on jättänyt. Kuulemma on ollut perheitä, jotka vielä illan päätteksi ovat etsineet 4 tuntia autoaan…
Me kuitenkin löysimme automme ja suuntasimme seuraavana päivänä manaattien perässä Crystal Riveriin, joka on pieni paikka Floridan länsirannikolla. Suuri osa Floridan manaateista kerääntyy sinne lämmittelemään kylminä talvikuukausina. Nythän säät on olleet kylmät (yhymp :(), joten manaattejakin on alueella ollut ruuhkaksi asti. Manatee Tours -yritys vei meidät rauhalliseen joen poukamaan, jossa vettä oli suunnilleen meikäläisen hartioihin saakka. Ilma oli "melko" kylmä (5 astetta), mutta vesi oli onneksi yli 20 asteista.
Crystal River on ainoa paikka, missä manaatteja saa lain mukaan myös koskea. Koskettaa saa vain, jos manaatti ottaa itse kontaktia ja silloinkin koskea saa ainoastaan selkään ja vatsaan. Opas kertoi, että monet manaatit pitävät siitä, että niitä silitetään ja kääntävät usein vatsansakin silitettäväksi. Muuten ohjeena oli vain olla hyvin hiljaa ja paikoillaan, silloin manaatit todennäköisimmin lähestyisivät. Sukeltaa paikassa ei saanut, manaatit pelkäävät kuplia.
Mentiin siis aluksi kaikki snorkkailemaan, mutta Henkka on niin laiha kuikelo, että se ei vedessä kauan vanhentunut. Mutta me muut kyllä, oltiin vedessä yli 1,5 tuntia ja millään ei olisi malttanut tulla pois. Manaatteja oli siis aivan valtavasti, pienistä vasikoista aina isoihin raskaanaoleviin. Ja nehän todellakin otti kontaktia!!! Melkein koko ajan oli manaatti iholla, tutkimassa hellästi ihanalla turvallaan <3, yksi meinasi syödä multa jalan <3. Silitin itse ainakin viittä eri otusta ja kaikki ne käänsivät vatsansakin silitettäväksi. Olivat siis erittäin seurallisia, kaikki vähän eri kokoisia ja näköisia ja niiiiin ihania. Voisin tässä kertoa vaikka mitä mielenkiintoista knoppitietoa manaateista, mutta taidan päättää tämän manaattikouhotuksen nyt tähän. Mutta jos teillä on joskus talvella mahdollisuus mennä Crystal Riveriin -älkää jättäkö sitä käyttämättä. Koko homma muuten maksoi alle satasen, siis meidän koko porukalta. Pojille hellyttiin myös ostamaan uudet unikaverit, ette ikinä arvaa mitkä ;-).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti