Yltäkylläisyyden jälkeinen elämä

Risteilyltä on siis selvitty hengissä ilman suurempia ummetuksia ja matkaa on jatkettu maili jos toinenkin.

Niinkuin Satu tuossa jo kertoikin niin risteily oli upea ja ruokaa oli riittävästi ellei jopa runsaasti.:) Jännä verrata omissa ajatuksissa tätä risteilyä kaikille tuttuun Ruotsin risteilyyn:

1. Ravintolat ja buffetit kotimaasta lähtevillä reissuilla on kamalia ja mauttomia kuin Leijona cateringissä konsanaan ja niissä palvelu on yhtä nopeaa kuin R-kioskilla lauantaina kun lotossa on jättipotti. Täällä taas kaikki on rakennettu ruoan ja palvelun ympärille. Lounasaikaan allasalueelle kasataan buffetpöytä ettei kenenkään tarvitse lähteä altaalta pois ruokaillakseen. Illallisella ja aamiaisella ruoka ei lopu, se on herkullista ja palvelu pelaa pomminvarmasti.

2. Tax free kaupat. Niissä ei ole lavakaupalla kaljaa eikä metritolkulla karkki- ja tupakkahyllyjä. Täällä on panostettu enemmänkin vaatteisiin, kameroihin, aurinkolaseihin ym. "luksustuotteisiin".

3. Henkilökunta. Täällä kaikki on iloisella tuulella ja tartuttavat sen väkisinkin matkustajiin. Otetaan vaikka täysin kuvitteellinen esimerkki että joku 4-henkinen perhe on lähdössä aamupalalle hytistä ja perheen pienin ei olekaan kovin yhteistyöhaluinen juuri sinä aamuna ja päättää saada oikein kunnon itkupotkuraivarin. Raivarin edetessä isoveli kävelee vahingossa pikkuveljen nyrkkiin ja alkaa myös itkeä. Hytissä on melkoinen konsertti menossa ja äitilläkin alkaa jo silmä kostua. Perheen isä puolestaan ottaa irtioton ja sanoo että nähdään kannella 11 ravintolan edessä. Perheen löntystäessä kaikki kiukkua kihisten kohti ravintolaa, onkin sen ovella menossa henkilökunnan tanssi/hullutteluesitys ja lapsille jaetaan ilmapalloja. Yhtäkkiä koko perhe hymyileekin ja kaikilla on taas hauskaa. Tämä oli siis täysin kuvitteellinen tapaus, ei meidän kullannuput tuollaista edes osaisi aiheuttaa... Ruotsin laivalla vastaava tilanne ravintolaan saavuttaessa ei muuttuisi mitenkään vaan nahistelu, kiukuttelu ja paha mieli jatkuisi vielä pöydässä asti. Eikä tuota kiukkua varmastikaan lievittäisi se 60+ vuotias tarjoilijatäti joka antaa murhaavia katseita naama norsunv…lla kun lapsi vahingossa pudottaa leivän lattialle.

4. Asiakkaat. Kaikki ovat hyvällä tuulella eikä kukaan ole perinteisesti ns. perseet olalla. Täällä oikeasti viihtyy ja pystyy keskustelemaan aivan kenen kanssa tahansa ilman että tarvitsisi tulkkia. Eikä täällä tule kukaan taputtelemaan illan aikana 12 kertaa olalle ja kertomaan kuinka hyvä jätkä sää olet. ;)

Nojoo. Se siitä. Vahingosta siis viisastuneena varasimme auton jo etukäteen eautovuokraamo.fin kautta. Tällä kertaa hintaa tuli n.525€ kolmesta viikosta. "Hieman" halvemmalla päästiin kuin viimeksi. Se edellinen siis oli reilut 600€ kuudesta päivästä. Satamasta pääsimme kätevästi vuokraamoon maksuttomalla sukkulabussilla ja siellä meitä odotti 900 mailia ajettu Chevrolet Captiva. Voi ei! Edellinenkään ei ollut kaksinen mutta tämä malli osoittautui huomattavasti mukavammaksi.

Auton saatuamme seuraava tehtävämme oli GPS:n ja istuinkorokkeen osto. GPS maksaa vuokraamon kautta 7$/päivä ja istuinkoroke 3$/päivä. GPS:n saimme huokeaan 137$ ja korokkeen 12$ hintaan. Selvää säästöä siis. Gepsejä olisi ollut alle satasellakin tarjolla mutta eihän sitä nyt voi koskaan halvinta ottaa…

Risteilyn jälkeen majoituimme Florida Cityyn FairwayInn nimiseen motelliin. Ok motelli, jonka hinta pitää sisällään aamupalan. Seuraavana aamuna starttasimme kohti Key Westiä. Matkan varrella on History of Diving-sukellusmuseo, jonne oli aivan pakko pysähtyä. Kertakaikkisen upea paikka jossa oli esillä sukellusvarusteita ja välineitä aivan alan alkumetreiltä asti. Lippuluukulta pojat saivat paperit, joisssa oli kuvia museon esineistä ja jotka heidän tulisi etsiä sieltä. Toimi ainakin meidän apinoihin loistavasti ja äiti ja iskä saivat tutustua museon antiin lähes rauhassa.

Matkan varrelle osui myös John Pennekamp-puisto. Hieman rapistuneen oloinen paikka mutta kiva sielläkin oli käydä kävelemässä ja pitää Aaronille oppitunti merten ekologiasta ja mangrovepuiden merkityksestä.

Itse päivän maalissa, Key Westissä, emme ehtineet kuin kääntymään. Kello alkoi olla jo niin paljon sinne päästyämme että päätimme kääntyä saman tein takaisin. Takapenkkiläisiltä kun alkoi olla pädeistä akut vähissä ja autossa oli jo istuttu kohtalaisen pitkä matka. Ei muutakuin nokka takaisin kohti Florida Cityä ja omaa motelliamme.

Cause travelers have to pee too

V8 tottakai

Hyvin nukutun yön jälkeen jatkoimme matkaamme kohti Fort Myersia. Nopein reitti kulki 75:sta pitkin mutta olimme päättäneet ajaa 41:stä pitkin Evergladesin poikki. Tuolla alueella olisi kuulemma oikein alligaattoreita, alligaattoriesityksiä ja alligaattorifarmeja. No niitähän siellä oli ja kaikilla oli tarjolla jonkunmoinen show tai vähintään airboat-ajelua alligaattoreita etsien. Emme oikein osanneet päättää minne menisimme kunnes Satu huusi kesken rauhallisen ajomatkan: "Ei jumalauta, tuolla niitä makaa!!!" Jaa mitä, alligaattoreita vai? Ryhdyin itsekin katsomaan ja totta se oli, niitä oli kaikkialla. Pysähdyimme ja menimme jalkaisin katsomaan tien varteen noita lompakkomateriaaleja ja niitä oli todellakin joka puolella. Poikia ja Satua jännitti mutta minua ei. Olenhan sentään mies! Tai en ainakaan tunnusta… Muutaman kuvan napattuamme pakenimme autoon ja loppumatkan ihastelimme satoja alligaattoreita tien varressa sekä yritimme saada näköhavaintoa Floridan puumasta siinä kuitenkaan onnistumatta.

Mua mitään pelota...